Kööpenhaminan ilmastokokouksen alkuun on enää muutama viikko aikaa. Kun kokouksen puheenjohtaja, Tanskan pääministeri jo varoittelee, ettei kattavaa ratkaisua syntyisikään, ei ole kysymys vain ylisuurten odotusten hillitsemisestä. Onnistumisen edellytyksiä paransi tosin pikkuisen EU-huippukokouksen saavuttama yhteisymmärrys kehitysmaille Kööpenhaminassa tarjottavasta rahoituspaketista. Ilmastomuutoksen torjumisessa kohtuullisen kiitettävää johtajuutta osoittanut EU ei muutoinkaan ole se osapuoli, jonka piikkiin mahdollinen epäonnistuminen voidaan panna. Jokin näennäinen tulos Kööpenhaminasta varmaan saavutetaan jo siksi, ettei kukaan enää voi eikä halua poistua kokouksesta ilman jonkinlaista lupausta sopimuksesta, vaikka sen sorvaaminen vielä jatkuisi pitkään. Paraskin tulos kokouksesta tarkoittaa vain toiveen ylläpitämistä siitä, että sopeutuminen kestävän kehityksen mukaiseen elämään maapallolla olisi vielä mahdollista. Niissä hyvältä kuulostavissakin uusissa kannanotoissa ja lupauksissa, joita eri osapuolet ovat Kööpenhaminan kokoukseen valmistautuessaan antaneet, on se piirre että isoimmat päästövähennykset tai peräti nollapäästötavoite ovat edelleen aivan liian kaukana tulevaisuudessa, kun ilmastomuutos etenee koko ajan tässä ja nyt vääjäämättömästi. Yksi asia puuttuu ilmastomuutostorjunnan esityslistalta ja se on väestönkasvu. On ymmärrettävää realismia, ettei sitä ole mahdollista ottaa Kööpenhaminan kokouksen listalle. On silti täysin vastuutonta pään pensaaseen pistämistä yrittää todistella, ettei väestökysymyksellä olisi mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa siksi, että väestönkasvu on voimakkainta kehitysmaissa, joissa päästöt ovat vähäisimmät. 31.10. 2009
31.10.2009
