Fortum

Olisiko vihdoin aika todeta, että kaikenlaisista optioista ja osakkeisiin liitetyistä bonusjärjestelmistä pitää luopua kokonaan ja siirtyä takaisin normaalijärjestykseen, jossa hyvin tehdystä työstä voidaan maksaa hyvää palkkaa ilman kaikenlaisiin vääristymiin johtavia erityisjärjestelyjä? Näin toimii esimerkiksi menestyksekkäin kaupparyhmä eli S-osuustoiminta, jonka piirissä ei koskaan ole ollut puhettakaan vain pörssiyhtiöihin soveltuvista optioista.  Parikymmentä vuotta sitten kapitalismin kultamaasta Yhdysvalloista Eurooppaan ja Suomeen rantautunut optioinnostus perustui väitteeseen, että yritysjohtajia on kannustettava ja sitoutettava hyvästä osakekurssikehityksestä palkitsevin järjestelyin. Kuitenkin sitouttamisen osalta on jo pitkään tiedetty, että optioahneet pikarahastavat johtajat vaihtavat keskimäärin useammin työpaikkaansa. Tuloksellisuudesta voi todeta, että finanssikriisin jälkeisessä maailmassa ökyoptioita jakaneiden yhtiöiden asema ei näytä ainakaan yhtään muita paremmalta. Nyt myös näemme, miten optiot kvartaalitalousjärjestelmän yhtenä osana ovat olleet kriisiin johtanutta kehitystä vauhdittamassa.  Optioita ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä sellaisiin yhtiöihin, joissa valtiolla on määräysvaltaa, mutta ajan tutkainta vastaan ei vielä kymmenen vuotta sitten voinut harjoittaa kuin passiivista vastarintaa. Lyhyellä vajaan vuoden kauppa- ja teollisuusministerikaudellani ei jo aiemmin tehtyihin ja voimassa olleisiin Fortumin optioihin voinut puuttua, ja kun niitä sitten  myöhemmin muutettiin pääsivät sitä koskevaan päätöksentekoon osallistumaan vain talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluneet hallituksen jäsenet.  Yli kaksikymmentä vuotta vanhan raadenaikaisen Nesteen hallintoneuvostossa istuneena tiedän, ettei valtionyhtiöiden hallintoneuvostoilla kovin suurta valtaa ollut, mutta oli kuitenkin enemmän kuin mitä silloisen muodin mukaan jätettiin uuden Fortumin kuohitulle hallintoneuvostolle. Monet tämän elimen jäsenistä pitävät sitä itsekin turhana. Puhtaista kahvikerhohallintoneuvostoista onkin syytä luopua, mutta ehkä paremminkin siihen suuntaan, että ne voisivat uudelleen saada todellisia tehtäviä ja sen mukaista vastuuta.  5.4. 2009