Distinguished participants, arvoisat kuulijat,
On ilo olla Kuopiossa osallistumassa Eurooppaa, oikeutta
ja solidaarisuutta käsittelevään symposiumiin. Omassa puheessani pohdin
demokratian ja oikeusvaltion käsitteitä eurooppalaisessa kontekstissa ja
erityisesti ihmisoikeuksien näkökulmasta. Kuopio sopii erinomaisesti
tilaisuuden pitopaikaksi. Täällä ovat vaikuttaneet esimerkiksi sellaiset Suomen
historian merkkihenkilöt ja eurooppalaisten arvojen ja ajatusvirtausten
välittäjät kuin Johan Vilhelm Snellman ja Minna Canth. Monet heidän ajamistaan
asioista, kuten koulutuksellinen tasa-arvo ja kansalaisyhteiskunnan
kehittäminen, ovat edelleen polttavan ajankohtaisia niin kansallisesti kuin
eurooppalaisellakin tasolla.
Ladies
and Gentlemen, it is a great pleasure to be here with you today, and I very
much welcome the focus of this conference on Europe, justice and solidarity. I
would now like to make a few comments on these questions, with a special
emphasis on the rule of law and human rights issues. It can be asked whether
these are just lofty ideals that are highlighted as common European heritage,
but compromised in times of political and economic crises. Or are there solid
and shared basic values that serve to uphold the rule of law and human rights
even when resources are strained or political crises dominate the landscape?
It
is of importance that both the Council of Europe and the European Union share
the same fundamental values – human rights, democracy and the rule of law –
even though they are separate entities which perform different roles. While the
EU’s approach has historically been more on the economic cooperation of its
Member States, the Council of Europe has from the beginning focused on
democratic institutions, helping e.g. to draft legislation. Strengthening
national democratic structures and decision-making has been viewed as the best
way to further also European security and good relations between States.
However,
in spite of the current economic challenges facing the European Union, we must
not forget either that the Union does not exist for economic purposes alone. The
primary purpose of the original Single market was to create a new Europe that
“is indispensable for the preservation of peace”. The EU can indeed be
described as perhaps the most successful peace project in world history. This
is also due to European integration being founded on a common value base which
cannot be compromised. The Union’s foundational values are reflected in Article
2 of the Treaty on European Union: respect for human dignity, freedom,
democracy, equality, the Rule of Law and respect for human rights, including
the rights of persons belonging to minorities.
Kuten juuri totesin, Euroopan unionin perustana olevat
arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo,
oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien
henkilöiden oikeudet mukaan luettuina. Näiden arvojen joukossa
oikeusvaltioperiaate on kaikkien muiden mainittujen arvojen lähtökohta.
Oikeusvaltion idea kehitettiin aikanaan vastaamaan mielivaltaiseen ja
ennustamattomaan hallintoon ja lainkäyttöön, ja myös nykyisen perustuslakimme
perusoikeussäännökset ilmentävät oikeusvaltioperiaatetta. Tarkastelen
seuraavaksi oikeusvaltion keskeisiä elementtejä ennen kuin otan perus- ja
ihmisoikeudet lähempään tarkasteluun.
***
Puheeni otsikossa on mainittu samalla kertaa oikeusvaltio
ja yksi sen perustavista instituutioista, demokratia. Demokratian eli
kansanvallan ohella oikeusvaltion keskeisiin elementteihin on luettu valtion
organisointi oikeussäännöin ja valtioelinten, viranomaisten ja kansalaisten
toimiminen näiden oikeussääntöjen mukaisesti, siis laillisuusperiaate. Lisäksi
yksilön oikeusaseman turvaa lainsäädäntö, hallinnon lainalaisuus, riippumaton
tuomioistuinlaitos ja perusoikeuksien kunnioittaminen. Perustuslaissa säädetyt
perusoikeudet suojaavat yksilön asemaa sekä suhteessa valtioon että muihin
yksityisiin.
Suomen korkeimman hallinto-oikeuden entinen presidentti
ja arvostettu oikeusvaltiokysymysten asiantuntija Pekka Hallberg on jäsentänyt
oikeusvaltion perusteita neljän kokonaisuuden kautta:
1. Vallankäytön
sitominen lakiin eli julkinen valta perustuu lainsäädäntöön ja lakia
kunnioitetaan.
2. Vallanjaon
pitäminen tasapainoisena: perinteisen vallan kolmijako-opin mukaisesti
lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettu toisistaan.
3. Perus- ja
ihmisoikeuksien kunnioittaminen siten, että lainsäädännössä määritellyt
oikeudet tosiasiassa toteutuvat.
4. Järjestelmän
toimivuus kokonaisuutena: oikeusvaltiossa on kyse laajasta kokonaisuudesta,
johon liittyvät demokratia, hyvä hallinto, ihmisoikeuksien kunnioitus,
tasa-arvo ja turvallisuus.
Oikeusvaltion ideaan kuuluu siis suuri määrä käsitteitä,
joiden sisältö on väistämättä jossain määrin tulkinnanvarainen ja voi vaihdella
kulloisenkin asiayhteyden mukaan. En kuitenkaan voi tässä puheenvuorossa
käsitellä kaikkia niitä syvemmin, vaan keskityn seuraavassa perus- ja
ihmisoikeuksiin.
Kuten tunnettua, ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia,
jotka kuuluvat yhtäläisesti ja poikkeuksetta jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle.
Ihmisoikeudet perustuvat ajatukseen ihmisestä moraalisena ja eettisenä olentona
sekä jokaiselle kuuluvasta ihmisarvosta. Ihmisoikeuksien tärkeitä
ominaispiirteitä ovatkin yleismaailmallisuus, luovuttamattomuus, jakamattomuus
ja perustavanlaatuisuus. Kansallisesti taas puhumme perusoikeuksista eli
perustuslaissa kaikille turvatuista oikeuksista. Sisällöllisesti perus- ja
ihmisoikeudet vastaavat pitkälti toisiaan, oli sitten kyse ns. ensimmäisen
sukupolven ihmisoikeuksista eli kansalais- ja poliittisista oikeuksista tai ns.
toisen sukupolven taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä
oikeuksista.
Ihmisoikeuksien painoarvo ja ihmisoikeusnormien
kehittäminen sai voimakkaan sysäyksen toisen maailmansodan julmuuksista. Vaikka
keskitynkin puheenvuorossani Eurooppaan, on tässä yhteydessä todettava se
perustavanlaatuinen merkitys, joka Yhdistyneiden kansakuntien yleisistunnossa
vuonna 1948 hyväksytyllä ihmisoikeuksien yleismaailmallisella julistuksella on.
Julistuksella on ollut merkittävä rooli kansainvälisten ihmisoikeusnormien
kehittämisessä ja se on saanut lähes kaikkien valtioiden hyväksynnän. Siinä
mainitut oikeudet ovat antaneet pohjan yli 90 kansainväliselle sopimukselle,
julistukselle ja muille asiakirjoille pelkästään YK-järjestelmässä.
Totean vielä kuvaavana piirteenä Euroopassa vallitsevan
monenlaisen päällekkäisyyden ihmis- ja perusoikeuksien sääntelyssä ja
suojelussa: meillä on YK:n sopimusvalvontajärjestelmä, Euroopan neuvoston
puitteissa Euroopan ihmisoikeussopimus ja ihmisoikeustuomioistuin,
viimeisimpänä tulokkaana Euroopan unionin perusoikeuskirja, johon
EU-tuomioistuin nykyään myös säännönmukaisesti viittaa, sekä kansalliset
perustuslait ja tuomioistuimet. Lisäksi valmisteilla on EU:n liittyminen
Euroopan ihmisoikeussopimukseen, mikä on ollut Suomen pitkäaikainen tavoite.
Olemmekin hyvin tyytyväisiä siihen, että neuvotteluprosessi on nyt saatettu
päätökseen ja liittyminen näyttäisi olevan lähellä. Suomi on toiminut
liittymisen puolesta pitkään ja aktiivisesti, ja liittyminen on mielestämme
tärkeää sekä symbolisesti että yksilön kannalta.
Unionin toimielinten saattamista ensi kertaa ulkopuolisen
perus- ja ihmisoikeusvalvonnan piiriin on pidettävä monella tapaa merkittävänä
edistysaskeleena. Liittyminen tulee vahvistamaan perus- ja ihmisoikeuksien
suojaa Euroopassa saattamalla EU:n oikeusjärjestelmän ulkopuolisen ihmis- ja
perusoikeuksien kontrollin piiriin. Se on nähtävä Euroopan unionin
perusoikeuskirjaa täydentävänä perusoikeuksien suojan takeena. Liittymisellä
täydennetään toisaalta myös unionin jäsenvaltioiden kansallisten
perusoikeusnormistojen muodostamaa suojaa.
***
When
having a closer look at the European human rights system, the European
Convention on Human Rights stands out. The treaty, inspired by the 1948
Universal Declaration of Human Rights, was designed to protect human rights,
democracy and the rule of law. The Convention was carefully crafted by experts
of those 10 countries from Western Europe who founded the Council of Europe in
1949. Today the convention is a landmark instrument to which all 47 Council of
Europe member states are parties.
The
European Convention on Human Rights was the Council of Europe’s first legal
treaty to protect human rights. Its preamble provides for ”the maintenance
and further realization of human rights and fundamental freedoms,” which
”are the foundation of justice and peace in the world and are best
maintained on the one hand by an effective political democracy and on the other
by a common understanding and observance of the human rights upon which they depend.”
The
Convention, signed in 1950, entered into force in 1953. At the same time was
established the European Commission of Human Rights and the European Court of
Human Rights. On the 1st of November 1998 the new European Court of Human
Rights was established to be the only control organ, ”the single
court”, and the Commission ended its work at the end of October 1999.
The
Court’s rulings are binding. The Convention has proved to be both flexible and
innovative. It is called a living instrument that must be interpreted according
to present-day conditions. I would argue that the evolutive interpretation on
one hand and the national margin of appreciation on the other have laid the
best possible foundation for a widely shared European human rights system. In
order to be effective, the system has to be perceived as legitimate and based
on shared values in all countries that are parties to the Convention.
***
Käsittelen vielä Euroopan ihmisoikeussopimusta
konkreettisemmalla tasolla. Koska sopimus on itsessään suhteellisen suppea ja
yleisluontoinen, se edellyttää jatkuvaa uutta pohdintaa
ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan kautta. Sopimus koskee lähinnä perinteisiä
vapausoikeuksia, mutta sopimuksella on turvattu myös esimerkiksi oikeus
koulutukseen ja ammattiyhdistystoiminnan vapaus. Vapausoikeuksista mainittakoon
kidutuksen kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, oikeus nauttia
yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, ajatuksen- omantunnon ja uskonnonvapaus
sekä sananvapaus.
Otan kuitenkin lähempään tarkasteluun sopimuksen 6
artiklan, joka koskee oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja on tärkeä
osa oikeusvaltioperiaatetta. Tähän artiklaan liittyvät tapaukset ovat
korostuneet viime vuosina sopimuksen valvontakäytännössä ja sopimusmääräys on
osoittautunut ehkä vaikeimmin tulkittavaksi ja myös sopimusvaltioiden kannalta
yhdeksi haastavimmista artikloista. Keskeistä on, että artikla on sopimuksen
laajin ja sen vuoksi sitä koskevia tulkintoja on eniten.
Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on monitahoinen
kysymys. Arvioitaessa oikeudenmukaisuuden kriteerien täyttymistä kiinnitetään
huomiota ainakin tuomioistuimen riippumattomuuteen, viivytyksettömän
oikeudenkäynnin vaatimukseen ja oikeuteen käyttää avustajaa jo esitutkinnassa.
Muita merkityksellisiä seikkoja ovat sopimuksen lisäpöytäkirjassa oleva ne bis
idem –kielto ja itsekriminointisuoja. Ensiksi mainittu kielto syyttää tai
tuomita kahdesti samassa asiassa samoin kuin syytetyn oikeus pysyä vaiti ja
olla esittämättä todisteita itseään vastaan ovat meillä Suomessakin pitkälti
toteutuneet juuri ihmisoikeustuomioistuimen tulkintojen kautta.
***
Haluaisin vielä korostaa ihmis- ja perusoikeuksien
perustavanlaatuisuutta. Tässä yhteydessä varsin mielenkiintoinen kysymys on
kansallinen harkintamarginaali, joka Euroopan ihmisoikeussopimukseen
liittyneillä valtioilla on. Sopimusmääräyksiä voidaan kansallisesti tulkita
jossain määrin, mutta marginaali on hyvin vähäinen ihmisoikeuksien kovan ytimen
alueella kuten vapauteen ja koskemattomuuteen tai sananvapauteen liittyvissä
kysymyksissä. Se kuitenkin laajenee lähestyttäessä esimerkiksi omistusoikeuteen
ja uskontoon liittyviä kysymyksiä. Ratkaisut eivät silti aina ole helppoja tai
yksiselitteisiä.
Esimerkistä käy muutaman vuoden takainen niin sanottu
krusifiksi-päätös, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto kumosi
aiemman jaostotuomion koulujen krusifikseista. Tapauksessa Italiassa asuva
suomalainen nainen oli valittanut lastensa luokissa olevista krusifikseista.
Ensi vaiheessa tuomioistuin katsoi, että koululuokissa olevat krusifiksit
vahingoittavat vanhempien oikeutta kasvattaa lapsiaan omien vakaumustensa
mukaisesti. Ratkaisusta syntyi suuri kohu ja jatkokäsittelyssä tuomioistuimen
suuri jaosto totesi, että vaikka krusifiksi on uskonnollinen symboli, ei ollut
näyttöä, että koulujen seinällä olevat krusifiksit vaikuttaisivat oppilaisiin.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut heijastavat
omalta osaltaan sitä tosiasiaa, että Eurooppa on kansallisvaltioiden
monikulttuurinen kokonaisuus. Euroopan ihmisoikeussopimus on elävä
instrumentti, jota tavallisen ja evolutiivisen tulkinnan kautta kehitetään
vastaamaan muuttuvaa yhteiskunnallista todellisuutta ja arvoja. Vaikka
alkuperäiset sopimusmääräykset eivät esimerkiksi annakaan samaa sukupuolta
olevien välisille perhesuhteille yhtä pitkälle menevää suojaa kuin eri
sukupuolta oleville, linjasi tuomioistuin vuonna 2010 tapauksessa Schalk ja
Kopf vastaan Itävalta, että perhe-elämän – eikä vain yksityisyyden – suoja
ulottuu myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden vakiintuneisiin
parisuhteisiin.
***
In
addition, I would also like to make some comments on topical issues relating to
the rule of law, justice and Europe.
Earlier
this year the Secretary General of the Council of Europe launched a report on
the state of democracy, human rights and the rule of law in Europe. The report
provides quite alarming information on the situation in Europe: discrimination, racism, conditions of
detention, corruption, just to mention few, are wide-spread problems on our continent.
According
to the report, the set-up and functioning of the judiciary is also among the
most frequent challenges in Europe – which obviously has direct implications to
the access to justice and protection of human rights.
The
report very effectively helps us to focus our attention to the key human rights
challenges in Europe and provides a set of recommendations how to tackle these
challenges. To prepare the report the Secretary General sent a request of
information to each Member State on three particular challenges identified on
the basis of recommendations of the monitoring bodies. Regarding Finland, the
three identified questions included: situation of the Sami; detention
conditions; and violence against women.
Clearly,
the process is very useful in terms of the support it renders to the effective
functioning of the independent monitoring mechanisms. It also supports more
systematic use of the findings of the monitoring mechanisms and helps to focus
our attention on the key human rights challenges in Europe.
We
all have our challenges when it comes to human rights. Discussing these
challenges openly, sharing good practices and learning from each other it
therefore most useful for all of us.
***
The
current crisis in Ukraine has shown that the Council of Europe and its
instruments can have a central part to play solving the situation. The role of
the Council of Europe is mainly to build and restore confidence, protect human
rights and support the development of legislation and justice systems.
Secretary
General, Commissioner for Human Rights, Venice Commission and different
monitoring bodies have been providing their expertise in the situation in
Ukraine. One of the initiatives includes International Advisory Panel to
support the investigation of human rights violations that have taken place.
Furthermore, the Venice Commission provides its expertise to drafting of the
new Constitution. The Council of Europe also has a programme to support
immediate measures related to the constitutional process, renewal of
legislation, strengthening of human rights including minority rights etc.
To
come back to the report on the state of democracy, the rule of law and human
rights in Europe, one of the conclusions was that in the situations of crisis
or conflict the Council of Europe monitoring mechanisms should be able to
respond even more effectively and quickly.
A
good example is the very quickly launched visit of the experts of the Framework
Convention for the Protection of National Minorities to Ukraine last spring
(March 2014). In a crisis situation, a visit by an independent mechanism and
the information collected as well as conclusions made by it are vital.
***
Lopuksi vielä muutama sana ajankohtaisista poliittisista
kysymyksistä: Mitä tulee Ukrainan kriisiin, Suomi painottaa EU:n yhtenäisyyttä
samalla kun pyrkii vaikuttamaan Venäjään korkean tason kahdenvälisten
keskustelujen kautta. Suomi myös tukee Ukrainaa kehitysyhteistyövaroin Euroopan
neuvoston ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kautta. Lisäksi Suomi
on tukenut Etyjin monitorointimissiota Ukrainassa rahallisesti ja lähettämällä
henkilökuntaa. Tavoitteena on päästä kestävään poliittiseen sopuun ja
tilanteeseen, jossa oikeusvaltion eri ulottuvuudet toteutuvat.
Yleisellä tasolla korostan, että yksilön ihmisoikeuksia
ja perusvapauksia sääntelevät sopimukset ovat eurooppalaisen oikeusvaltion
kivijalka. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten antaman suojan tasoa on
alueellisesti kehitetty yksityiskohtaisemmaksi. Eurooppalaisella tasolla päästään
suojelun tasossa kattamaan myös sellaisia kysymyksiä, joiden kansainvälinen
sääntely on erinäisistä syistä ja herkkyyksistä johtuen vaikeaa. Tästä
esimerkkeinä ovat muun muassa vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät eurooppalaiset
sopimukset, joista toisella suojellaan kansallisia vähemmistöjä ja toisella
kieliä, joita käytetään alueellisesti tai vähemmistöryhmissä.
Oikeudellisen sääntelyn, sopimusverkoston ja muiden
standardien kattavuus ei kuitenkaan kerro koko totuutta oikeusvaltion
tilanteesta. Poliittinen tahto voi riittää normiston luomiseen, usein
vertaispaineen vaikutuksesta. Oikeusvaltion todellinen tilanne punnitaan vasta
normien ja eriasteisten standardien täytäntöönpanon kautta. Tässä
eurooppalainen kivijalkamme säröilee – perusta ei ole niin vahva kuin 65
vuodessa luotu sopimusjärjestelmä antaisi olettaa.
Ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanon valvontaan
perustettu alueellinen järjestelmä pohjautuu varsinkin uusien sopimusten osalta
määräaikaisraportoinnille ja sen pohjalta avautuvaan rakentavaan vuoropuheluun
viranomaisten ja myös kansalaisyhteiskunnan kanssa. Täytäntöönpanoa valvovat
elimet ovat itsenäisiä ja riippumattomia. Olemme sopimusmääräyksiä hyväksymällä
antaneet niille toimivallan.
Pidän erittäin huolestuttavana suuntausta, jossa näiden
valvontaelinten näkemyksiä, päätelmiä ja suosituksia kyseenalaistetaan täysin
poliittisin perustein. Avoimuutta rajoitetaan ja raportoinnin kautta saatuja
tietoja ja päätelmiä halutaan pitää pois julkisuudesta. Pahimmillaan päätelmät
ja suositukset lukkiutuvat Euroopan neuvoston ministerikomiteaan poliittisten
erimielisyyksien takia. Itsenäisten ja riippumattomien sopimusvalvontaelinten
päätelmien sisältöä pyritään muuttamaan kyseenalaistamalla niiden sisältöä.
Samalla kyseenalaistetaan sopimusvalvontajärjestelmän tarkoitus ja sitoutuminen
oikeudellisiin velvoitteisiin.
Ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanon osalta
peräänkuulutan ajattelumallin muutosta. Pidän jokseenkin kummallisina
toteamuksia, että hallitus menee puolustamaan määräaikaisraporttiaan sopimusvalvontaelimeen.
Kyseessä ei ole sopimusvaltion tuomitseminen. Kyseessä on jatkuva rakentava
vuoropuhelu ja riippumattoman tahon antama kannustus nostavat täytäntöönpanon
tasoa entistä korkeammalle kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen.
Täytäntöönpanon kehittämistä voidaan tehdä monin eri tavoin ja välinein.
Kärjistäen voisikin sanoa, ettei tule katsoa asioita mustavalkoisesta, vaan
edistää ihmisoikeusmyönteistä kehitystä.
Tulee myös muistaa, että ensisijainen ja viimekätinenkin
vastuu Euroopan ihmisoikeusjärjestelmän toimivuudesta on sopimusvaltioilla
itsellään, erikseen ja yhdessä, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen
johdannosta ilmenee. Toimiva oikeusvaltio, jossa perus- ja ihmisoikeudet
toteutuvat, vaatii työtä ja sitoutuneisuutta joka päivä.
Kiitän kaikkia kuulijoita huomiostanne ja toivon
keskustelun jatkuvan vilkkaana.
