Jos Suomen turvallisuus olisi vain meidän omista toimistamme riippuvainen, voisimme olla hyvin luottavaisia tulevaisuuden suhteen. Tällaista maailmaa ei kuitenkaan ole.
Kun edellistä selontekoa valmisteltiin maailman väkiluku oli 6 705 miljoonaa – nyt se on 7 073, eli yksin tänä aikana maailman väkiluku on kasvanut 70 kertaa Suomen väkiluvun määrällä.
Maailman turvallisuuspolitiikan muutoksia arvioitaessa tämä on sellainen perusasia, joka on muuttanut ja edelleen muuttaa maailmaa ja korostaa keskinäisen riippuvuuden kasvua. Kestävän kehityksen saavuttaminen – mihin meillä voi parhaimmillaankin olla aikaa vain muutama vuosikymmen – on ainoa keino turvata inhimillisen elämän mahdollisuudet maapallon edelleen kasvavalle väestölle. Ilmastomuutoksen pysäyttäminen on suurin, mutta ei ainoa tähän liittyvä jättiläishaaste.
Jos siihen ei kyetä, tulevat kaikki ne laajaan turvallisuuteen kohdistuvat uhat joita jo edellisissä selonteoissa on käsitelty edelleen kärjistymään ja viime kädessä realisoitumaan myös sotilaallisina uhkina.
Kestävän kehityksen ja turvallisuuden yhteys on ilmeinen, kuten myös demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion merkitys niiden perustana.
Elämme siis sellaisessa maailmassa, jota emme historiasta tunne, ja sen vuoksi historialliset kokemukset turvallisuuden vahvistamisesta perinteisen voimapolitiikan keinoin voivat johtaa kohtalokkaisiin virhepäätelmiin.
Samalla on kuitenkin tunnistettava, että maailmassa on edelleen vanhentuneeseen voimapolitiikkaan uskovia toimijoita, joiden virheiden ennalta torjumiseen on myös varauduttava.
Siksi selonteossa lähdetään siitä, että vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön on jatkossakin turvallisuuspolitiikan perusta ja että laaja-alainen ulkopoliittinen keinovalikoima on tarpeen varmistamaan Suomen vaikutusmahdollisuudet.
Olennaista on, että turvallisuuspolitiikka ei ole vain turvallisuusuhkien ennakointia ja torjumista, vaan aktiivista turvallisuuden rakentamista – lähialueilla, Euroopassa ja globaalisti.
Globaalisaatiokehitys voimistuu ja avaa uusia yhteistyön mahdollisuuksia niin valtioille, yrityksille kuin kansalaisillekin. Vastaavasti lisääntyvät niin kutsutut rajoja ylittävät uhat kuten terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden tai kyberhyökkäysten uhka, mikä merkitsee haavoittuvuuden lisääntymistä. Näiden uhkien saaminen hallintaan edellyttää valtioiden yhteisiä toimenpiteitä ja laaja-alaista keinovalikoimaa.
Euroopan unioni on Euroopan hyvinvoinnin ja vakauden perusta. Suomelle EU on perustavaa laatua oleva arvovalinta, jolla on vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus.
Suomen etujen mukaista on kaikin tavoin edistää EU:n kansainvälisen toimintakyvyn ja aseman vahvistamista sekä EU:n sisäistä yhtenäisyyttä. EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulisi vahvistaa strategista lähestymistapaa. Suomi on sitoutunut EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen.
Vaikka Euroopan turvallisuus on hyvä, on olemassa erilaisia epävakaustekijöitä etenkin naapurustossa. Suomi toimii aktiivisesti EU:n laajentumisen jatkumiseksi. Suomi edistää EU:n naapuruuspolitiikkaa ja itäistä kumppanuutta naapuruston uudistusten tukemiseksi ja maiden vakauttamiseksi.
Suomen lähiympäristö on vakaa. Alueellinen yhteistyö vahvistaa tätä vakautta ja edistää myös vastaamista laajan turvallisuuden haasteisiin.
Pohjoismainen yhteistyö ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on noussut entistä keskeisempään asemaan viime vuosina. Pohjoismaat ovat Suomelle monin tavoin luonteva viiteryhmä yhteisen arvopohjansa ansiosta. Suomi on selonteossa sitoutunut pohjoismaisen yhteistyön kehittämiseen.
Pohjoismainen yhteistyö edistää alueemme vakautta ja turvallisuutta ja antaa pohjoismaille parempia mahdollisuuksia osallistua kansainvälisten ongelmien ratkaisupyrkimyksiin. Yhteistyötä vahvistaa vuoden 2011 Pohjoismaiden välinen solidaarisuusjulistus avusta luonnonkatastrofeissa ja terrori-iskuissa. Pohjoismaisen yhteistyön voimana on hyötyjen etsiminen tekemisen kautta, eikä se perustu institutionaalisten rakenteiden asettamiin velvoitteisiin. Lähtökohtana ovat joustavuus ja pragmaattisuus.
Venäjän kehitystä seurataan tarkasti. Venäjän ulkopoliittinen linja, maan yhteiskunnallinen kehitys ja asevoimissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat osaltaan turvallisuusympäristöömme. Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat monipuoliset ja tiiviit kaikilla yhteistyön tasoilla. Venäjän osallistuminen alueelliseen yhteistyöhön on meille tärkeää. Suomi pitää myös EU:n ja Venäjän välisen suhteen kehittämistä keskeisenä.
Laaja-alainen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on keskeinen osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Kokonaisvaltaisuus sekä siviili- ja sotilaallisen toiminnan täydentävyys ovat keskeisiä Suomen kriisinhallinnan periaatteita. Kriisinhallintatehtävien vaativuus lisääntyy ja kustannukset ovat kasvussa. Kriisinhallintaan osallistuminen on keino vastata turvallisuushaasteisiin, kantaa kansainvälistä vastuuta, kohottaa maamme kansainvälistä painoarvoa ja kehittää kansallista osaamista. Kriisinhallintaan osallistuminen tapahtuu ulkopoliittisen harkinnan pohjalta. Kriisien kokonaisvaltainen hallinta edellyttää toimien jatkumoa mm. kriisien ennaltaehkäisystä, rauhanvälityksestä ja sellaisista kriisinhallintatoimista, jotka luovat edellytykset jatkokehitykselle.
Jo hallitusohjelmassa on linjattu, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka harjoittaa yhteistyötä sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä. Jatkamme aktiivista ja laaja-alaista yhteistyötä Naton kumppanimaana ja vaikutamme kumppanuuspolitiikan kehittymiseen.
Kumppanuusyhteistyö ei vie meitä lähemmäksi Nato-jäsenyyttä, vaikka jotkut niin haluaisivat ja toiset niin pelkäävät. Nato-jäsenyys toteutuu vain, jos me itse haemme sitä, eikä tämä hallitus sellaista valmistele. Natoon ei voida hivuttaa tai hivuttautua. Nato-suhteemme on selkeä ja palvelee tällaisena Suomen etua.
Muuttuvassa toimintaympäristössä aktiivinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on Suomen etujen mukaista. Sitä ovat leimanneet avoimuus, kansainvälinen vastuunkanto ja rakentava linja. Tästä on syytä pitää kiinni jatkossakin.
