Maailman väkiluvun kolminkertaistuminen jo seitsemään miljardiin yksin toisen maailmansodan jälkeen yhdessä sen kanssa, miten ihmisen suhde luonnonympäristöön ja luonnonvarojen käyttöön on ajautunut kriisiin on luonut uuden ennennäkemättömän keskinäisen riippuvuuden maailman.
Parhaassakin tapauksessa meillä voi olla enintään muutama vuosikymmenen aikaa sopeuttaa toimintomme maailmanlaajuisesti ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen, emmekä voi olla varmoja että tämä edes onnistuu.
Yhtä välttämätön ehto kuin monenkeskinen ja kattava yhteistyö on ihmiskunnan selviytymiselle, on myös oikeusvaltioperiaatteiden, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vahvistaminen.
Ei ole kestävää rauhaa ja vakautta ilman ihmisoikeuksien kunnioittamista, ei taloudellista kehitystä ilman vakautta, ei ihmisoikeuksia kunnioittavaa demokratiaa ilman ihmisten perusturvan ja toimeentulon varmentavaa kehitystä. Tämä näkyy maailmassa niin myönteistä kehitystä vahvistavissa hyvissä kierteissä kuin hajoavien valtioiden noidankehissä.
Yhteinen nimittäjä näille kaikille on myös sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeuksien ja osallistumisen täysimääräinen toteuttaminen, joka on avaintekijä niin rauhalle ja vakaudelle, kehitykselle kuin ihmisoikeuksien toteutumiselle.
Toiminta naisten aseman ja voimaannuttamisen ja ihmisoikeuksien puolesta, osallistuminen rauhanvälitykseen ja laaja-alaiseen kriisinhallintaan sekä työ demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan paremman globalisaatiohallinnan puolesta ovat ovat sosialidemokraattien arvopohjaisen ulkopolitiikan perusta.
Myös voimapolitiikka, jota aikanaan pidettiin ainakin toimivana tapana ajaa kansallista etua, ei ole enää vain sellaista joka ei pidä hyväksyä vaan myös sellaista, joka ei toimi.
Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö maailmassa edelleen löytyisi voimapolitiikkaan uskovia vallankäyttäjiä, joiden kanssa täytyy toimia realistisen ulkopolitiikan keinoin.
Samoin on selvää että jatkuvasti syntyy tilanteita joissa arvopohjainen ja realistisen ulkopolitiikka voivat olla vastakkain: myydäkö aseita ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin suomalaisten työpaikkojen vuoksi, vaietaanko poliittisista vangeista kauppasopimusten toivossa ja ollaanko mieluummin kotimaisten säästöpaineiden vuoksi vapaamatkustaja kuin aktiivinen osallistuja kehityspolitiikassa ja kriisinhallinnassa.
EU on meille tärkeä toimintaväline. Sitä on myös pohjoismainen yhteistyö. Pohjoismaiden menestys kaikissa kansainvälisissä vertailuissa kertoo pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin vahvuudesta ja antaa meillä huomattavaa puhevaltaa kansainvälisissä prosesseissa.
Sosialidemokraatit eivät ole muuttamassa kantaansa Natoon ja sotilaalliseen liittoututumattomuuteen. Suomen linjan jatkuminen on kirjattu yksiselitteisesti myös hallitusohjelmaan. Sen kanssa on sopusoinnussa se. että pohjoismainen yhteistyö ulottuu tänä päivänä myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
Pohjoismaista yhteistyötä Islannin ilmavalvonnan merkeissä ehdotettiin jo Stoltenbergin raportissa kolme vuotta sitten. Siihen ei vielä silloin otettu kantaa. Sen jälkeen pohjoismainen yhteistyö puolustuksen alalla on koko ajan edennyt mm. yhteisten harjoitusten, koulutuksen, hankintojen, kansainvälisen kriisinhallinnan ja valvontatehtävien merkeissä. Tällainen yhteistyö on hyvin käytännönläheistä eikä sillä tähdätä mihinkään uusiin kattavaiin sopimuksiin, jostain puolustusliitosta puhumattakaan.
Kun Islanti on nyt kohdistanut Suomelle ja Ruotsille pyynnön osallistumisesta pohjoismaisena yhteistyökohteena ilmatilansa valvontaan on luonnollista, että Suomi ja Ruotsi ovat valmiit selvittämään mahdollisuudet yhdessä osallistua tällaiseen yhteistyöhön ilman että se seikka, että tarmeijaton Islanti on myös Naton jäsen, voi muodostua ratkaisevaksi esteeksi, jos tämä muutoin nähdään selvitysten jälkeen perustelluksi ja hyödylliseksi hankkeeksi.
