Suomen eduskuntavaalit nousivat kansainvälisessä mediassa poikkeuksellisen laajan mielenkiinnon kohteeksi. Tylsästä pohjoismaasta tuli yht’äkkiä hetkellisesti mediajulkkis. Monilla teistä on omakohtaista kokemusta siitä kiinnostuksesta, joka kohdistui Suomen asemaan ja linjauksiin sekä asemamaiden päättäjien että median taholta. Vaalien jälkeen on esitetty kysymyksiä siitä, muuttuuko Suomen linja ja politiikka yleensä ja EU-asioissa erityisesti?
Vastaan tähän hallitusohjelman mukaisesti, mutta sitä ennen joitain näkemyksiä vaalitulokseen ja perussuomalaisten poikkeuksellisen suureen vaalivoittoon vaikuttaneista asioista. Kasvaneella EU-kritiikillä yleensä ja euromaiden velkakriisillä erityisesti on ilman muuta ollut huomattava vaikutus vaaleihin, mikä näkyi myös muiden puolueiden kuin vaalivoittajien kautta.
Vähempi merkitys on ollut suurimman huomion saaneella ns. maahanmuuttokriittisyydellä, joka Suomessa käy sievistelevästä ilmaisusta sille mitä muualla kutsutaan rasismiksi ja muukalaisvihaksi. Tämä kysymys epäilemättä vaikutti perussuomalaisten ryhmän kokoonpanoon eräiltä hyvin tunnetuilta osilta, mutta en usko, että sillä on ollut puolueen kokonaismenestykseen kovinkaan suurta vaikutusta. Toistaiseksi en myöskään näe, että se edustaisi mitään laajempaa valtavirtaa puolueessa vaan sen ovat omineet eräät selvästi omalla puolueen yleislinjasta poikkeavalla tavalla äärimmäisen kansallismielisyyden edustajina profiloituneet edustajat. Puolueen johto ei voi kuitenkaan loputtomiin pitkittää selvän pesäeron tekemistä näihin äärimmäisilmiöihin.
Näiden vaalien jälkeen on hallitusohjelman johdannossa tarkoituksellisesti korostettu, että Suomessa kaikki ovat samanarvoisia sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, terveydestä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Hallitus toimii määrätietoisesti rasismia ja syrjintää vastaan.
Vaalituloksen suurin tekijä oli muutoksen kaipuu. Mihin sitten muutosta haluttiin? Varmaan erittäin moniin asioihin henkilökuvista alkaen, mutta kaiken takaa löytyy mielestäni hyvin selvänä nimittäjänä ihmisten tyytymättömyys jo pitkään jatkuneeseen eriarvoistumiskehitykseen, tulo- ja varallisuuserojen kasvuun ja hyvinvointivaltion rapautumiseen.
Suomessa on aina kestetty vaikeita aikoja. Nytkin esim. eurokriisin laskuja maksettaisiin rauhallisemmin, vaikka toki hammasta purren, jos koettaisiin että laskut maksatetaan oikeudenmukaisesti itse kunkin varallisuuteen ja tulotasoon suhteutettuna. Eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen ja tuloerojen kaventaminen nousikin aiheesta hallitusneuvotteluissa keskeiseen asemaan ja se on myös hallitusohjelmassa tärkeällä paikalla. Nähtäväksi jää ovatko ohjelmassa mainitut keinot ja niihin sitoutuminen riittäviä siihen, että kansalaisten odottama muutos todella myös toteutuu tällä vaalikaudella.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa hallitusohjelma edustaa jatkuvuutta, ei vain edellisen vaan myös sitä edeltäneiden hallitusten linjausten kanssa ja hallitusneuvotteluissa tämä osio saatiin ensimmäisenä ja suuremmitta vaikeuksitta valmiiksi.
Vaikka seuraavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu on suurten peruslinjojen osalta saanut ohjelmassa selkeät eväät, tulee selonteon valmistelu ja käsittely olemaan haastava harjoitus ennen muuta siksi, että tällekin sektorille asetetut menojen vähentämiseen johtavat rakenneuudistusvaatimukset tulevat varmasti herättämään monenlaisia intohimoja.
Jatkuvuus korostuu myös EU-politiikassa – myös siinä suhteessa, että tämäkin hallitus ilmoittaa edeltäjänsä tavoin suhtautuvansa vakavasti kansalaisten EU:n toiminnasta esittämään kritiikkiin. Neljässä vuodessa kritiikin sävy on kuitenkin tiukentunut ja se heijastuu myös EU-politiikkaan, paitsi siten mitä olemme velkakriisin osalta linjanneet, myös siinä, että ohjelmassa painotetaan toissijaisuusperiaatetta ja pitäytymistä sellaisesta säätelystä, jonka tavoitteet voidaan saavuttaa yhtä hyvin tai paremmin kansallisella tasolla.
Samanaikaisesti sitoutumisemme unioniin säilyy vahvana, sillä EU on Suomen tärkein kansainvälisen yhteistyön vaikutuspaikka. Tässä tärkein väline on Unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jota haluamme vahvistaa ja jota useimmiten myös muutoin eurokriittisetkin kansalaiset Suomessa tukevat.
Unioni on Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä saanut uusia institutionaalisia välineitä ulkosuhteiden hoitoa varten. EU:n ulkosuhdehallinto ansaitsee tukemme ja yhden äänen politiikka on Suomen etu. On kuitenkin huolestuneena todettava, että uuden sopimuksen sisäänajo on osoittautunut ennakoitua hankalammaksi. Muutoinkin on sekä ulkoasiainneuvoston toiminnassa ja asioiden valmistelussa että jäsenvaltioiden sitoutumisessa yhteiseen toimintaan nähtävissä puutteita ja heikkouksia.
Kuitenkin samanaikaisesti sekä EU-kansalaisten että muun maailman odotukset siitä, että unioni kykenisi tehokkaasti vaikuttamaan arvojensa mukaisesti kansainväliseen politiikkaan, ehkäisemään kriisien syntyä ja osallistumaan niiden ratkaisemiseen sekä kaikin tavoin vaikuttamaan paremman globalisaation hallinnan puolesta ovat kasvaneet. EU:n ulkoisen toiminnan puutteiden korjaaminen ja unionin sisäisen ja ulkoisen toiminnan yhtenäisyys ovat edellytyksiä sille, että EU voi menestyä globaalina toimijana.
EU on Suomen tärkein vaikutuskanava globaaliin kehitykseen. Suomi haluaa olla aktiivinen EU:n piirissä käytävässä strategisessa keskustelussa siitä, miten taataan EU:n globaali vaikutusvalta ja mitkä ovat EU:n tavoitteet globaalin kehityksen ohjaamisessa. Yhtenä keinona on hallitusohjelmaan kirjattu osallistuminen EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian päivittämiseen.
Talouskriisi on myös heikentänyt EU:n asemaa kansainvälisenä toimijana. Päällimmäisenä mielikuvana on puutteellinen kyky hoitaa oma talous kuntoon ja tarttua rakenteellisten ongelmien ratkaisuun. Samalla kun tämä heikentää EU:n globaalia vaikutusvaltaa, se ruokkii sisäänpäin kääntymistä ja nationalismia jäsenvaltioissa.
Talouskriisin vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Kriisi ei ole ohi, vaan sen taloudelliset ja poliittiset vaikutukset järkyttävät kansainvälisiä suhteita edelleen. Talouskriisi on vauhdittanut globaalien valtasuhteiden muutosta. Talous on tänään johtava voima. Siksi oman kansantalouden vastuullisessa hoitamisessa on kyse myös mahdollisuuksista vaikuttaa globaaliin kehitykseen.
Talouden painopisteen siirtyminen nouseviin talouksiin on nopeutunut ja niiden kansainvälinen asema on edelleen vahvistunut. Globaalihallinnassa ja arvojen kilpailussa länsimaat ja nousevat vallat joutuvat hakemaan uutta vastuunjakoa ja yhteistyötä. Valta on hajallaan kansainvälisten suhteiden eri sektoreilla, ja valtioiden rinnalla muiden toimijoiden merkitys kasvaa.
Globaali kehitys
Epävarmuuden maailmassa kohtuullisen varma ennuste on, että globaalin talouden kasvu tulee siirtämään talouden painopistettä pois Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta ja että poliittinen vaikutusvalta hajaantuu uuteen muottiin. Globaali talous globalisaation oloissa ei enää ole eikä voikaan olla samalla tavoin läntisten teollisuusmaiden johtama prosessi kuin tähän asti. Monet läntiset teollisuusmaat joutuvat nyt – talouden ongelmien vuoksi – kiinnittämään enemmän huomiota sisäisten ongelmien ratkaisuun ja miettimään talouden reunaehtoja globaalien toiminnan ja vastuunkannon mitoittamisessa, mikä myös voi houkutella vahingolliseen sisäänpäin kääntymiseen ja kansainvälisestä vastuusta vetäytymiseen.
Yksikään globaalin maailmantalouden toimijoista ei enää voi saavuttaa eikä ylläpitää muille ehtojaan sanelevaa johtoasemaa. Sellainen pyrkimys johtaa vain epäterveeseen kilpailuun ja pahimmassa tapauksessa konflikteihin.
Kaikkia toimijoita sitoo kestävän kehityksen saavuttamisen välttämätön reunaehto. Meillä saattaa parhaimmassakin tapauksessa olla vain muutama vuosikymmen aikaa sopeuttaa ihmisten ja heidän muodostamiensa valtioiden toiminnot maailmanlaajuisesti ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen.
Tämä voi toteutua vain siten, että kaikki sitoutuvat tehokkaaseen monenkeskiseen yhteistyöhön, jossa YK-järjestelmä on keskeisessä osassa. YK:n yleiskokous ei kuitenkaan voi olla sellainen G-193, joka johtaisi tätä kehitystä. Tätä varten on jo vakiintunut G 20 ryhmittymä, jossa toisin kuin muissa suppeissa ryhmissä kaikki maailmantaloudessa suurimman painoarvon omaavat johtavat valtiot, joiden kautta valtaosan maailman väestöstä on edustettuna.
Valtaosa, mutta eivät kaikki. Yksi mahdollisuus parantaa G 20 työn legitimiteettiä ja edustavuutta on YK:n turvaneuvoston reformi, jonka jälkeen uuden ja edustavamman turvaneuvoston jäsenkunta voisi muodostaa G 20 rungon. On muistettava että G 20 valmisteltujen linjaukset saavat oikeutuksensa ja sitovuutensa vain YK:n päätösten ja kaikille valtioille avoimien sopimusten kautta.
G 20 pystyi finanssikriisin puhjettua sopimaan monista tärkeistä toimista kriisin liennyttämiseksi, mutta isoimmat haasteet koskevat vastaisten kriisien estämistä, jossa työ on vasta alullaan. Olennaista G20:n merkitykselle on, laajentuuko sen toiminta talouspolitiikasta muihin globaaleihin avainkysymyksiin kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan, köyhyyden poistamiseen, energia- ja raaka-ainekysymyksiin tai turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin kuten aseidenriisuntaan, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen tai sotilaallisen ja siviilialan kriisinhallintaan.
YK:n tulee olla ensisijainen foorumi, missä globaalia kehitystä ohjataan. Suomi on valmis kantamaan vastuuta YK:ssa ja toimimme YK:n legitimiteetin ja toimintakyvyn vahvistamiseksi. Turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenyyden hakeminen ei ole meille arvovaltakysymys vaan perustuu siihen, että haluamme myös tällä vaikuttajapaikalla olla toteuttamassa aktiivista YK-politiikkaa. Hallituskaudella päivitetään YK-strategiamme tavoitteena parantaa YK-politiikkamme vaikuttavuutta.
Suomi on vahvistanut tukeaan rauhanvälitystoiminnalle ja saanut YK:n yleiskokouksessa hyväksymisen yhdessä Turkin kanssa esittämälleen päätöslauselmalleen. Emme kuitenkaan saavuta tavoittelemaamme asemaa rauhanvälittäjänä vain oman tahtomme ja tunnustusta saaneiden suomalaisdiplomaattien varassa, vaan se edellyttää myös konfliktien ennaltaehkäisyyn ja ratkaisemiseen tarvittavien toimintojen riittävää resurssointia, mihin yhtenä mahdollisuutena on hallitusohjelmassa mainittu mahdollisen vakauttamisrahaston perustaminen.
Hallitusohjelmassa sanotaan, että ”globalisaation parempaan hallintaan liittyvät kysymykset ovat Suomen kansainvälisen yhteistyön keskeinen kohde” ja ”hallitus toimii globalisaation hyötyjen oikeudenmukaisen jakautumisen ja siihen liittyvien epäkohtien ja epävarmuuden vähentämiseksi” ja kestävän kehityksen toteuttamiseksi.
Ohjelman mukaan Suomi toimii kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden vakauden, läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden lisäämiseksi, keinoina mm. kansainväliset verot, rahoitusmarkkinavalvonnan tiukentaminen, riskikasautumien ennaltaehkäiseminen ja veroparatiisien sulkeminen. Korostamme kaikkien toimijoiden sitouttamista yhteiskuntavastuuseen ja kansainvälisten ympäristöä ja työelämää koskevien normien noudattamiseen.
Tätä globalisaation parempaan hallintaan tähtäävää agendaa edistäessämme on syytä toimia avoimessa yhteistyössä sekä kotimaisen että kansainvälisen kansalaisjärjestökentän kanssa ja käyttää hyväksi niitä suhteita, joita globalisaatiota ja demokratiaa koskeneen Helsinki-prosessin myötä eri toimijoiden kanssa loimme.
Muutos se ikuista on ainoastaan”
Epävarmassa maailmassa tapahtuu vähittäisten muutosten lisäksi myös yllätyksellisiä ja äkillisiä muutoksia, joilla on taipumus olla useammin kielteisiä kuin myönteisiä. Jälkimmäisestä on kuitenkin esimerkkinä arabikevät, joka osoitti, että muutoksia voi tapahtua siellä, missä olemme nähneet vain pysähtyneen tilanteen. Sekä taloudelliset että poliittiset muutokset leviävät aiempaa nopeammin maasta toiseen: dominoiden ja tartuntojen merkitys on korostunut – sekä hyvän ja toivottavan, mutta myös huonon ja epätoivottavan kehityksen osalta.
Arabikevät näytti, että arvopolitiikka on kansainvälisten suhteiden etualalla jälleen. Demokratialla on mahdollisuus edetä ensimmäisen kerran Euroopan yhtenäistymisen ja Aasian nousun jälkeen – ja se tapahtuu ilman EU:n tai Yhdysvaltain työntöä. Alueelliset Turkin kaltaiset demokraattiset maat nousevat tärkeään osaan. EU:n tulisi jatkaa avun ja tuen antamista siirtymämaille Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, vaikka emme voi tarkkaan tietää, mihin kumoukset viime kädessä johtavat. Meidän ei myöskään tule pyrkiä tekemään valintoja näiden maiden äänestäjien puolesta.
Hallitusohjelman mukaisesti Suomi edistää oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kehitystä kahdenvälisissä suhteissaan ja kansainvälisissä järjestöissä rakentavalla ja tuloksiin pyrkivällä otteella. Sitä, miten tätä voidaan toteuttaa tulee tämän jälkeen käsittelemään suurlähettiläspäiviemme tämänkertainen ulkomainen kutsuvieraamme Mary Robinson, joka Irlannin entisenä presidenttinä ja YK:n aiempana ihmisoikeuskomissaarina sekä monien kansainvälisten näitä tavoitteita edistävien prosessien keskeisenä toimijana omaa ainutlaatuisen kokemuksen ja näkemyksen tähän liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista.
Hallitusohjelma korostaa luonnollisesti myös kahdenvälisten suhteiden merkitystä. Erityisesti painotetaan suhteiden luomista ja etujen valvomista suhteessa nouseviin valtioihin. Keskeisten kahdenvälisten suhteiden osalta tulemme päivittämään Venäjä-toimintaohjelman ja laatimaan strategian kahdenvälisistä suhteista Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.
Pohjoismaisessa yhteistyössä ei ole kyse ensi sijassa kahdenvälisistä suhteista vaan likeisesti toisiinsa historian, kulttuurin, arvojen ja ns. pohjoismaisen yhteiskuntamallin yhdistämästä kansainyhteisöstä. Kun kaikkien pohjoismaiden ulkoasiainhallinnot kohtaavat samoja säästö- ja kustannuspaineita, on meillä vielä paljon tehtävää edustustoverkkojemme kaikkien yhteistyö ja yhteiskäyttö mahdollisuuksien hyödyntämisessä.
Norjan traagiset tapahtumat korostavat, miten tärkeätä on pohjoismainen yhteisvastuu ja yhteistyö yhteiskuntiemme turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Tapa, jolla norjalaiset ovat murhenäytelmän jälkeen asettuneet puolustamaan avoimen ja keskinäisen vastuunkannon yhteiskuntaa on esimerkillinen ja ihailtava. Se antaa myös meille aiheen olla yhtä selkeästi puolustamassa pohjoismaista arvoperustaa Suomessa.
Ei riitä, että luettelemme hyvinvointivertailujen saavutuksia, vaan joudumme myös pohtimaan syitä pahoinvoinnin ja siitä kumpuavan väkivallan taustalla. Globalisaation edut ja lieveilmiöt kulkevat käsi kädessä tässäkin asiassa. Lisääntynyt vihapuhe tulee lähelle meitä jokaista, emmekä voi jäädä sivustakatsojiksi vaan siihen on kaikkialla suhtauduttava nollatoleranssilla.
Omasta yhteiskuntamallistamme – pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta – huolehtiminen lisää siksi myös kansainvälistä painoarvoamme. Kun pohjoismaisen yhteistyön keskeisenä teemana on globalisaatio perustuu se siihen, että emme vain katso yhdessä, miten siihen parhaiten voimme asemamme säilyttäen sopeutua, vaan myös siihen, että pohjoismailla on muiden usein esikuvanaan pitämän pohjoismaiden mallin vahvuuksiin nojaten paljon väestömme ja taloutemme painoarvoa enemmän vaikutusvaltaa globaalien haasteiden ratkaisemisessa.
UM:lle ja UM:n henkilöstölle
Tässäkin tilaisuudessa on syytä osoittaa kiitokset kaikille ulkoasiainministeriön työntekijöille sekä kotimaassa että edustustoissamme. Eri puolilla maailmaa sattuvat poikkeustilanteet edellyttävät UM:ltä nopeaa toimintaa, mihin odotuksiin henkilöstämme on kiitosta ansaitsevalla tavalla myös kuluneen vuoden aikana vastannut mm. auttamalla hädänalaisia kansalaisia. Kun kiitän ministeriön väkeä, kuuluu iso osa kiitoksista aina myös perheenjäsenillenne.
Viime vuonna valmistunut henkilöstöstrategia luotiin koko ulkoasiainhallinnolle. Strategian toimeenpanossa henkilöstöllä ja henkilöstöjärjestöillä on keskeinen rooli. Kuten henkilöstöstrategiassa todetaan, työhyvinvointi on koko ministeriön yhteinen asia. Hyvä johtajuus on tärkeää organisaation toiminnan ja henkilöstön työssä viihtymisen kannalta. Pidän omalta osaltani oveni aina avoimena henkilöstöjärjestöjen edustajille.
Ulkopoliittinen vaikuttaminen on yhä enemmän verkostoituneempaa toimintaa, jossa toimitaan yhdessä paitsi muiden valtioiden, myös kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten sekä yritysten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Suomi-talon konsepti on askel hyvään suuntaan ja tärkeä tavoite – se tuo valtion rahoittamia toimijoita fyysisesti saman katon alle ja sitä kautta parempaan yhteistyöhön.
Avoimmuus kuuluu kansanvaltaisen hallinnon keskeisiin arvoihin, eikä ulkoasianministeriö ole poikkeus. Rohkaisen sen merkeissä teitä ja teidän alaisianne julkisiin esiintymisiin ja aktiiviseen vuorovaikutukseen suomalaisen yhteiskunnan kanssa.
