Sosialidemokratia Suomessa on vanhempi kuin sata vuotta, mutta puolueen ja aatteen läpimurto tapahtui juuri 100 v. sitten. Ei ole sattuma, että samaan aikaan kun suuri joukko työväenyhdistyksiä yleinen ja yhtäläinen myös naisille ulotettu äänioikeus ja vapailla vaaleilla valittu eduskunta täyttävät sata vuotta.
Sosialidemokratia on ollut sadan vuoden ajan johtava voima Suomessa. Sen saavutuksiin kuuluvat
– kansanvaltainen eduskuntauudistus,
– Suomen itsenäistyminen ja tasavaltainen hallitusmuoto,
– demokratian menestyksekäs puolustus 30-luvulla,
– toisen maailmansodan oloissa Suomen itsenäisyyde3n turvaaminen,
– sodanjälkeisen hyvinvointivaltion rakentaminen ja
– Suomen luotsaaminen Eurooppalaiseen yhteyteen.
Mikään näistä ei tietenkään ole yksin SDP:n aikaansaannos. Ns. pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli on saanut laajasti kannatusta myös muista perinteistä ja niiden pohjalle rakentuneista puolueista.
Tämä on myös ilmaistu siten, että jokaisessa meissä asuu pieni demari. Se ainakin on totta, että hyvinvointivaltio on Suomessa suositumpi kuin koskaan ennen. Kuitenkin samanaikaisesti suomalaisia kourii pelko hyvinvointivaltion kestävyydestä ja tulevaisuudesta.
Pelkoja lietsoo EVA:n ja Sitran lukemat uusliberalistiset madonluvut meitä nurkan takana uhkaavasta perikadosta, jollemme nopeasti aja alas kallista hyvinvointivaltiota ja leikkaa sen sosiaaliturvaa.
Kuitenkin toistuvat kansainväliset vertailut ovat nostaneet Suomen ja muut pohjoismaat menestysarvioiden kärkeen. Se ei ole sattuma, vaan päinvastoin osoitus siitä, että juuri laaja-alainen pohjoismainen hyvinvointivaltion malli on tärkeä menestystekijä kansainvälisessä kilpailussa.
Ihmisten arkikokemukset turvaverkkojen repeämistä, terveyskeskusjonoista, pahoinvointikäyttytymisen lisääntymisestä, takkuilevista palveluista, yksityistämisen ja ulkoistamisen epätoivotuista seurauksista sekä tuloerojen kasvusta kertovat kuitenkin, että huolet ovat perusteltuja, Ne myös kertovat siitä, mihin korjaustoimia olisi suunnattava.
Suomessa tulo- varallisuuserot ovat vielä pysyneet kohtuullisena, mutta suunta niiden kasvattamiseen on väärä. Sosialidemokraatit eivät olisi halunneet poistaa varallisuusveroa, ellei tämä olisi ollut osa tulopoliittista kokonaisratkaisua. Nieltäväksi esityksen tekee se, että samanaikaisesti olemme palauttamassa osinkotulojen verotuksen.
Myös tulevissa veroratkaisuissa on syytä aiempaa tarkemmin katsoa, että ne eivät johda tuloerojen kasvuun vaan tasaavat niitä tehokkaasti.
Hyvinvointivaltion perusta on Suomessa oikea ja terve, mutta sen tulee kyetä myös vastaamaan ikääntymisen ja globalisaation haasteisiin. Molemmat ovat kuitenkin yhtä paljon mahdollisuus kuin uhka. Niihin vastaamisessa hyvinvointivaltio on vahvuustekijä.
On hienoa että ihmiset elävät pitempään, mutta kun väkiluku ei kasva, muuttuu huoltosuhde haastavammaksi. Kuitenkaan Suomessa ei ole eläkepommi uhkaamassa. Eläkejärjestelmämme rahoitus on kestävällä pohjalla, kunhan työllisyysasteen nousu jatkuu ja eläköityminen tapahtuu lähempänä eläkeikää kuin vielä nyt on asianlaita.
Suomalaiset tulevat kasvavassa määrin hakeutumaan lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa ulkomaille opiskelemaan, töitä tekemään tai viettämään eläkepäiviään. Hyvinvointivaltion turvaamiseksi sekä taloutemme, kulttuurimme ja koko yhteiskuntamme elinvoiman säilyttämiseksi on silloin tärkeätä, että pystymme houkuttamaan vastaavissa tarkoituksessa edes saman määrän muualta tulleita Suomeen. Hallittu ja maahanmuuttajien kotouttamisesta huolehtiva maahanmuuttopolitiikka on tässä avainasemassa.
Tinkimätön lähtökohta on, että Suomessa tehdään töitä suomalaisen työlainsäädännön ja yleissitovien työehtosopimusten puitteissa. Kun tämä on kunnossa voidaan uusista EU-maista tuleville työntekijöille kohdistetut ylimenokauden rajoitukset ensi keväänä poistaa.
Globalisaatio on jatkoa vuosisatoja jatkuneelle kansainvälistymiselle ja keskinäisen riippuvuuden kasvulle. Sen hallinta on kuitenkin uuden teknologian muokkaamissa olosuhteissa aikaisempaa suurempi haaste oikeudenmukaisuudelle ja demokratialle. Samoin väestökasvu on tehnyt keskinäisestä riippuvuudesta ekä hyvässä että pahassa tosiasian, jota emme pääse pakoon.
Suomi on pärjännyt globalisaatiossa ja pärjää jatkossakin, kun huolehtii jatkossakin osaamiseen, yrittämiseen, yhteistyöhön ja hyvinvointivaltioon perustuvan kilpailukykynsä säilyttämisestä.
Globalisaation haasteet ovat kansainvälisessä yhteistyössä. Ne jakaantuvat
– ympäristöä,
– rauhaa ja turvallisuutta.
– demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä
– köyhyyden torjuntaa, kauppaa ja kehitystä koskeviin haasteisiin.
Haastellisin on ympäristö ja ilmastomuutoksen pysäyttäminen. Sen suhteen emme Suomessakaan ole vielä tehneet läheskään tarpeeksi.
Globalisaatiohaasteisiin vastaamisessa Tarja Halonen on tehnyt hienoa työtä. Se on myös parasta reaalipolitiikkaa turvallisuutemme hyväksi nykyisessä maailmassa. Tätä Halosen linjaa on myös hallitus osaltaan toteuttanut Globalisaatiota ja demokratiaa käsittelevässä Helsinki-Prosessissa.
Hyvät toverit!
Työväenliike synnytti Keravan v. 1924. Taajaväkiset yhdyskunnat ja kauppalat syntyivöt, kun tuli tarve erottaa teollisuuskeskukset ympäröivästä maaseudusta.
Ympyrä on monissa paikoissa jo sulkeutunut. Vanhat maalaiskunnat ja uudet kaupungit ovat monin paikoin jälleenyhdistyessään houkuttaneet mukaan muitakin naapureita.
Tästä on kysymys muuallakin kuin Keski-Uusimaalla, jossa viritellään paluuta vanhaan Suur-Tuusulaan, mikä sen nimi sitten olisikaan.
Kuntakenttä on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen merkeissä suurten muutosten edessä. On tärkeätä, että kunnat ja kuntapäättäjät pitävät sen itse omissa käsissään. Mitä aloitteellisempia kunnat itse ovat, sen vähemmän jää tilaa ja tarvetta valtiollisille pakkoratkaisuille.
Valtiolta voi kuitenkin odottaa vastaantuloa. Oleellisinta ei ole kuntaliitoksille tarjotut pienet porkkanarahat, vaan valtion ja kuntatalouden suhteen saattaminen pysyvästi kestävälle pohjalle.
Valtiolta tulee edellyttää myös vastuunottoa asuntopolitiikasta ja joukkoliikenteen turvaamisesta ja kehittämisestä. Nämä ovat Keski-Uudellemaallakan keskeisiä tehtäviä. Valtion asia ei ole maaomaisuutensa tuoton maksimoiminen, vaan päinvastoin kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon käytettävissä olevan raakamaan saannin turvaaminen. Tämä periaate on nyt koetteella täälläkin, kun Hyrylän varuskunnalta vapautuvien maiden tulevasta käytöstä päätetään. Tällainen maa-alue on ainutlaatuinen huomenlahja mahdolliselle tulevalle Keski-Uudenmaan suurkunnalle, joka viisaalla maa- ja kaavoituspolitiikalla on saatavissa terveen ja joukkoliikennepainotteisen yhdyskuntapolitiikan käyttöön.
Kerava on monessa suhteessa sosialidemokratian näköinen kaupunki: terve ja viihtyisä, mutta sellainen joka ei ole koskaan valmis ja jonka tulee kyetä vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin rajat ylittävässä yhteistyössä. Sosialidemokraatit ovat tehneet Keravasta hyvän asuinpaikan: me olemme valmiita kantamaan siitä vastuun jatkossakin!
