Puheenjohtaja, hyvät juhlaseminaarin osallistujat
Ensinnäkin haluaisin onnitella Lahden Amnestya. Kyky pitkäjänteiseen työskentelyyn on kansalaisjärjestölle tärkeä voimavara, joka mahdollistaa tuloksellisen toiminnan. 30-vuotinen toiminta on selvä osoitus tällaisesta kyvystä. Toivotan menestystä toiminnalle myös jatkossa.
Aihe ihmisoikeustyöstä 2000-luvulla on laaja. Tarkastelen kysymystä siitä lähtökohdasta, mitä 2000-luvun globaalit muutokset merkitsevät ihmisoikeustyölle. Nostan tähän liittyen esiin eräitä ajankohtaisia haasteita. Erityisesti tulen kiinnittämään huomiota kansalaisyhteiskunnan asemaan ja toimintamahdollisuuksiin. Tarkoitukseni on myös selostaa aihepiiriin läheisesti liittyvän Helsinki-prosessin tähänastisia tuloksia ja jatkonäkymiä sekä Suomen EU-puheenjohtajuuden lähtökohtia..
Hyvät kuulijat,
2000-luvulle tultaessa ihmisoikeudet olivat vankemmin kansainvälisellä agendalla kuin koskaan aiemmin. Tiedän omasta kokemuksestani, että ihmisoikeuksista on viime vuosina käyty aivan todellista keskustelua myös ministeri- ja huipputason tapaamisissa, myös silloin kun näkemykset eroavat.
Kylmän sodan loppuminen loi vahvan tilauksen ihmisoikeuksille ja demokratiaan edistämiselle. Oli päästy eroon kylmän sodan aikana ihmisoikeuskehitystä kangistaneesta kahtiajaosta, jossa länsi puolsi kansalais- ja poliittisia oikeuksia ja itä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Tässä Amnestyn tilaisuudessa sopii toki todeta, että Amnesty ja monet muut järjestöt edustivat siinä mielessä tulevia aikoja, ettei suostuttu erottelemaan ihmisoikeuksien toteutumista sen enempää länsi- kuin itäblokinkaan hyväksi.
Demokratia on viime vuosina levittäytynyt aiempaa laajemmalle. Uskon, että kehitys jatkuu pääosin samansuuntaisena edelleen. Jo pelkästään voimakkaasti lisääntynyt tiedonvälitys – internet, satelliitti-TV sekä järjestöjen omat verkostot – pitävät huolen siitä, että kansalaiset aiemmin eristäytyneilläkin alueilla osaavat vaatia demokraattisia oikeuksiaan. Naiset ja eri vähemmistöryhmät ovat useissa tapauksissa heränneet vaatimaan aiempaa tasa-arvoisempaa osallisuutta yhteiskuntansa kehitykseen.
Trendi ei kuitenkaan ole rikkumaton. Myös vastakkaista kehitystä esiintyy. Ihmisoikeuksien puolustajiin eri maissa kohdistetaan eriasteisia rajoituksia. Hallitukset ovat esimerkiksi rajoittaneet internetin välityksellä tapahtuvaa tiedon leviämistä ja kansalaistason yhteydenpitoa. Tästä on esimerkkejä eri puolilta maailmaa.
EU käy parhaillaan maailmanlaajuista kampanjaa ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksien puolesta. Toiminta keskittyy nyt erityisesti juuri tiedonvälityksen vapauteen ja sen puolesta toimivien oikeuksiin. Kampanja perustuu EU:n ministerineuvostossa hyväksyttyihin ihmisoikeuksien puolustajien (Human Rights Defenders) oikeuksia koskeviin suuntaviivoihin.
Myös Suomi tulee oman EU-puheenjohtajuuskautensa aikana jatkamaan tehostettua työtä ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi. Ihmisoikeuksien puolustajat kattavat erilaisia ryhmiä; ihmisoikeusjärjestöjen lisäksi esimerkiksi aktiivisia toimittajia, juristeja, alkuperäiskansojen edustajia ja naisjärjestöjä. Juuri he ovat avainasemassa omien maidensa sananvapauden, ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä.
Avoin suhtautuminen kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön on tarpeen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Ihmisoikeuskysymyksissä hyvä yhteistyö ja riittävä tiedonkulku eri toimijoiden välillä on suorastaan välttämätöntä. Meillä on erittäin hyvät kokemukset mm. pitkäaikaisesta yhteistyöstä järjestöjen ja muiden ihmisoikeusasiaintuntijoiden kanssa Ihmisoikeusasioiden neuvottelukunnan puitteissa. Myös EU-tasolla yhteistyö ihmisoikeusjärjestöjen kanssa on entistä tiiviimpää. Suomen tarkoituksena on jatkaa omalla puheenjohtajuuskaudellamme avoimuusajattelun eteenpäinviemistä EU:n toiminnassa.
Suomen EU-puheenjohtajuuteen palaan vielä myöhemmin tarkemmin.
Hyvät kuulijat,
On selvää, että syyskuu 2001 ja sitä seurannut kehitys merkitsi uutta haastetta ihmisoikeustyölle. Terrorismin vastaisen toiminnan nousu kansainvälisen huomion kärkisijoille merkitsi samalla ihmisoikeuksien ja turvallisuustarpeiden asettamista entistä useammin vastakkain.
Suomi tuomitsee terrorismin kaikissa muodoissaan. Suomi kannattaa ja on aktiivisesti edistänyt monenkeskistä toimintaa terrorismin ehkäisemiseksi, esimerkiksi YK:n piirissä. Tavoitteena on kokonaisvaltaisen terrorisminvastaisen sopimuksen solmiminen. Maailmanlaajuisiin ongelmiin kuten terrorismiin on myös ratkaisuja etsittävä yhteistyön, ei yksipuolisen toiminnan pohjalta.
Terrorismin vastaisen toiminnan tulee aina olla sopusoinnussa ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja kansainvälisen oikeuden kanssa. Näin on mm. EU johdonmukaisesti eri yhteyksissä todennut. Periaate on myös hyväksytty esimerkiksi YK:n ihmisoikeustoimikunnan ihmisoikeuksien kunnioitusta terrorismin vastaisessa toiminnassa koskevassa päätöslauselmassa sekä Euroopan neuvoston aihetta koskevassa säännöstössä.
Käytännössä tilanne ei silti ole näin selvä. Terrorismin vastaisen toiminnan puitteissa on esimerkiksi mahdollistettu epäiltyjen vapaudenmenetys pitkiksi ajoiksi ilman oikeudenkäyntiä. Ihmisoikeudet koskevat kuitenkin kaikkia, myös esimerkiksi Guantanamon tukikohdassa olevia. EU on myös ilmaissut huolensa esimerkiksi katoamisia Tshetsheniassa koskevista raporteista.
Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kielto on kansainvälisessä oikeudessa ehdoton. Tätä periaatetta ei tule murentaa. En näe tilaa minkäänlaisen ”lievän” kidutuksen sallimiselle edes vakavien rikosten ollessa kyseessä, ei edes antautumalla keskustelemaan siitä, millaisissa tilanteissa tällainen muka voisi olla hyväksyttävää. Tämäntyyppisellä keskustelulla voi olla vakavat seuraukset huolella rakennetun kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän uskottavuudelle.
Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Järjestelmän toimivuutta tulee kehittää eteenpäin. Takapakkiin en näe tarvetta. En esimerkiksi pidä perusteltuna sitä, että Euroopan ihmisoikeussopimusta muutettaisiin kidutuksen kiellon osalta karkotusten helpottamiseksi. Kansainvälisen oikeuden keskeisten periaatteiden murtaminen voisi tuottaa ennalta arvaamattomia seurauksia. Ihmisoikeusjärjestelmän uskottavuus on tuloksellisen ihmisoikeustyön edellytys.
Demokratian toimimattomuus, osallistumismahdollisuuksien puute ja ihmisoikeuksien huono toteutuminen tarjoavat kasvualustaa terrorismille. Tilanteet joissa jonkun väestönosan oikeuksien ei koeta toteutuvan kohtuullisesti pitävät yllä jännitteitä. Esimerkiksi Lähi-Idän tilanne on vuosia ruokkinut turhautumista erityisesti arabi- ja muslimiryhmien keskuudessa.
Väkivalta ruokkii väkivaltaa. Jos terrorismin vastaiseen toimintaan käytetään ylimitoitettuja keinoja, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, voi tulos olla tavoiteltuun nähden päinvastainen.
Terrorismiin liittyvä keskustelu on siis yksi keskeisistä ihmisoikeuksien toteutumiseen 2000-luvulla liittyvistä haasteista. Suomi tuki voimakkaasti kuluvan vuoden YK:n ihmisoikeustoimikunnassa uutta, ihmisoikeuksiin terrorismin vastaisessa työssä liittyvää raportoijan mandaattia. On myönteistä että tehtävä on nyt perustettu ja siihen on valittu pätevä hoitaja, professori Martin Scheinin.
Hyvät kuulijat,
Globalisaatio on tosiasia. Ei ole syytä käyttää loputtomasti aikaa ilmiön kattavaan määrittelyyn. Tärkeämpää on miettiä, miten globalisaation haasteisiin voi vastata.
Globalisaatio on myös ihmisoikeustyöhön näinä aikoina eniten vaikuttavia tekijöitä. Sillä on ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia.
Lisääntyvä kansainvälinen kanssakäyminen ja työnjako mahdollistavat varallisuuden lisääntymisen. Tämä puolestaan avaa mahdollisuuksia köyhyyden vähentämiseen ja ihmisoikeuksien parempaan toteuttamiseen. Tämä koskee erityisesti taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, mutta myös useimmat kansalais- ja poliittiset oikeudet vaativat toteutuakseen taloudellisia voimavaroja.
Keskeinen ongelma on vaurauden epätasainen jakautuminen. Globalisaation aikana eriarvoisuus uhkaa lisääntyä; sekä kansainvälisesti että eri väestöryhmien sisällä. Esimerkiksi ILOn globalisaation sosiaalisia ulottuvuuksia käsitellyt maailmankomissio kiinnitti huomiota siihen, että erityisesti maissa joissa naisten asema on muutenkin heikko, globalisaatio on aiheuttanut kasvavaa eriarvoisuutta ja naisten aseman heikkenemistä edelleen.
Haasteita liittyy myös globalisaation hallintaan. Prosessi on vaikuttanut etenevän ilman selkeää suuntaa ja hallintaa. Demokratian ja kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutuminen joutuu uuteen valoon tilanteessa, jossa monikansalliset yhtiöt ovat entistä vaikutusvaltaisempia ja pääoman liikkeet entistä nopeampia. Kuinka kanavoida kansalaisten tahto heidän elämäänsä ulottuviin prosesseihin vaikuttamiseksi?
Valtiot ovat ihmisoikeussopimusten osapuolia ja sopimuksista koituvien velvoitteiden sitomia. Kansallisvaltioiden rooli kuitenkin muuttuu globalisaation myötä. Kysymys erityisesti kansainvälisesti toimivien yritysten roolista ihmisoikeuksien edistämisessä on muodostunut entistä ajankohtaisemmaksi. Pidän keskustelua tervetulleena, joskaan se ei voi merkitä valtioiden velvollisuuksien vähentämistä.
Esimerkiksi ihmisoikeustoimikunnan yhteydessä on äskettäin ryhdytty tarkemmin pohtimaan mitä monikansallisten yritysten ihmisoikeusvastuu käytännössä sisältää. Toisena esimerkkinä mainitsen Suomen ja Tansanian vetämän Helsinki-prosessin, jossa myös yritysmaailman edustajat ovat osallistuneet aktiivisesti ihmisoikeuksiin liittyvien globalisaation ulottuvuuksien pohdintaan.
Maailma on muuttunut läpinäkyvämmäksi. Tässä on yksi globalisaation selviä etuja. Tiedon ja tiedonvälityksen huomattava laajeneminen on tehnyt ihmisoikeusloukkausten salaamisen hallituksille entistä vaikeammaksi – pitkällä aikavälillä mahdottomaksi. Tiedotusvälineiden aineiston lisäksi ihmisoikeusjärjestöjen tuottama tieto on tarkkaa, ajan tasalla ja eri tiedonvälityskanavia pitkin tehokkaasti leviävää.
Lisääntyvä tieto ihmisoikeusloukkauksista lisää myös kansainvälisen yhteisön paineita toimia. Olen vakuuttunut siitä, että ihmisoikeusagendalla on kansalaisten enemmistön tuki eri puolilla maailmaa. Mikään hallitus ei voi olla kuuro sen ihmisoikeustoimintaan liittyvältä arvostelulta. Myös kansainvälinen yhteisö joutuu reagoimaan tiedonvälityksen välittämään aineistoon. Olemme viime aikoina nähneet mikä vaikutus yksittäisillä kuvilla voi olla, esimerkiksi Abu Ghraibin osalta.
Hyvät kuulijat,
Vuonna 2002 ensimmäisessä Helsinki-konferenssissa käynnistynyt globalisaatiota ja demokratiaa käsittelevä Helsinki-prosessi on pureutunut mm. moniin tässä alustuksessa käsittelemiini haasteisiin. Ajatuksena on ollut tarjota foorumi eri tahojen edustajien keskusteluille globalisaation hallinnan haasteista. Keskeistä konseptissa on juuri eri toimijatahojen tuominen yhteen: prosessiin on osallistunut kansalaisjärjestöjen, yrityselämän, kansainvälisten järjestöjen ja hallitusten edustajia. Myös mm. Amnesty-vaikuttajia on ollut mukana.
Prosessi kulminoitui syyskuussa järjestettyyn toiseen Helsinki-konferenssiin, jota edelsivät raportit prosessin keskiöissä olleelta Helsinki-ryhmältä ja eri työrymiltä. Yksi työryhmistä esimerkiksi käsitteli inhimillistä turvallisuutta. Ryhmän työ konkretisoi niitä tapoja, joilla turvallisuus ja ihmisoikeudet nivoutuvat yksilön näkökulmasta tarkasteltuina kiinteästi yhteen.
Meillä on nyt käsillä merkittävä määrä ehdotuksia mm. sen tyyppisistä asioista kuin naisiin kohdistuva väkivalta, ihmiskauppa ja korruption vastustaminen. Olennaista on tietysti se, miten näiden hyvien ehdotusten toimeenpanoa onnistutaan todella edistämään. Temaattisia pyöreitä pöytiä on asetettu kustakin aihealueesta viemään työtä tästä eteenpäin. Eri toimijatahojen yhteistyötä on tarkoitus jatkaa. Juuri tätä kautta Helsinki-prosessi pystyy tarjoamaan lisäarvoa niille monille muille prosesseille, jotka työskentelevät samansuuntaisesti globalisaation haasteiden parissa.
Puheenjohtaja, hyvät kuulijat
Kuten tiedätte Suomi toimii EU:n puheenjohtajana vuoden 2006 toisella puoliskolla.Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteena on parantaa EU:n ulkoista toimintakykyä, mm. ihmisoikeuspolitiikan osalta.
EU on melkoinen mahdollisuus. Sen keinovalikoima mm. ihmisoikeusasioissa on mittava, käsittäen sekä taloudellisia, poliittisia että oikeudellisia instrumentteja. EU myös toimii kansainvälisissä järjestöissä entistä koordinoidummin ja monessa tapauksessa se on kansainvälisten prosessin keskeinen liikkeellepaneva voima.
Ihmisoikeuksien osalta keskeinen puheenjohtajuustavoitteemme on EU:n toiminnan johdonmukaisuuden parantaminen. EU on sitoutunut ihmisoikeuksiin ja demokratiaan jo perustamissopimuksessaan. Jos EU kehittää toimintaansa aiempaa johdonmukaisemmaksi ja käyttää eri instrumenttejaan koordinoidusti näiden perusarvojen ajamiseen, ollaan jo pitkällä.
Työ johdonmukaisen ihmisoikeuspolitiikan hyväksi etenee EU:ssa koko ajan, usein pienin askelin mutta etenee kuitenkin. Viime ajoilta myönteisinä elementtinä voi mainita esimerkiksi siviilikriisinhallinnan. Acehin EU-operaatioon sisältyy uutuutena ihmisoikeustarkkailu, jonka kokemusten perusteella konseptia on syytä kehittää eteenpäin. EU on myös äskettäin saanut ihmisoikeuksia varten erityisen pääsihteerin henkilökohtaisen edustajan, joka voi EU-neuvoston sisällä edistää ihmisoikeuksien huomioon ottamista eri sektoreilla.
Puheenjohtajan rooli on ennen kaikkea viedä eteenpäin EU-agendaa. Omien kansallisten hankkeiden suhteen on syytä olla pidättyväinen – jo siitäkin syystä että olemassaoleva agenda esimerkiksi ihmisoikeusalalla on muutenkin mittava. EU toimii hyväksymiensä suuntaviivojen pohjalta tehostetusti kuolemanragaistusta ja kidutusta vastaan sekä lapset aseellisissa konflikteissa ja ihmisoikeuksien puolustajat -aiheissa. EU esittää huomattavan määrän ihmisoikeusaloitteita esimerkiksi YK:ssa ja käy myös ihmisoikeusasiat käsittävää dialogia lukuisten maiden kanssa. Toiminnan valmistelussa ja toteuttamisessa puheenjohtajamaalla on keskeinen rooli. Tästä peritystä agendasta huolimatta eräät Suomen perinteiset painopisteet, kuten naisten oikeudet, tulevat korostumaan Suomen kauden aikana.
Suomen puheenjohtajuuskausi osuu monessa suhteessa kiinnostavaan ajankohtaan ihmisoikeuspolitiikan kannalta. EU:n uusi perustuslaillinen sopimus tosin ei tule voimaan aluperin kaavaillussa aikataulussa. Tämän myötä myös Suomen pitkäaikainen tavoite EU:n Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisestä lykkääntyy.
EU on silti vahvistamassa pohjaansa perusoikeusektorilla uuden perusoikeusviraston myötä. Suomen tavoitteena on varmistaa saumaton yhteistyö Euroopan neuvoston ja sen ihmisoikeuselinten kanssa. Eurooppaan ei saa syntyä kahta erillistä ihmisoikeusjärjestelmää.
YK:n ihmisoikeusjärjestelmä tulee vuoden 2006 aikana kokemaan perusteellisen muutoksen. Syyskuussa kokoontunut YK:n huippukokous teki periaatepäätöksen YK:n ihmisoikeustoimikunnan korvaamisesta uudella ihmisoikeusneuvostolla. Tavoitteena on, että uusi neuvosto olisi luonteeltaan pysyvä ja YK-hierarkiassa korkeammalla tasolla. Näin sillä olisi nykyistä IOT:ta paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ajankohtaisiin ihmisoikeuskriiseihin ja ihmisoikeuksien aseman vahvistamiseen koko YK-järjestelmässä.
Yksityiskohdat ovat kuitenkin lähes kokonaan sopimatta, koska niistä ei huippukokouksessa löytynyt tarvittavaa konsensusta. Neuvotteluista odotetaan vaikeita. Voi silti lähteä siitä, että uusi neuvosto käynnistäisi työnsä kesällä tai syksyllä 2006. Suomella EU-puheenjohtajana tulee tällöin olemaan hyvin merkittävä rooli.
Hyvät kuulijat,
Näillä sanoin toivotan hyvää juhlaseminaaria ja menestystä toimintaan. Haasteet eivät ihmisoikeustyössä ole loppumassa.
Kiitos.
