Yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien haasteet ulkopolitiikassa
Arvoisat seminaariosallistujat, hyvät naiset ja herrat,
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 10.12. vuonna 1948. Ihmisoikeusjulistus täyttää siis tänään 55 vuotta. YK:n yleiskokous on kutsunut kaikki maat ja organisaatiot huomioimaan joulukuun 10. päivän ihmisoikeuksien päivänä. Syrjinnän vastaisen seminaarin järjestäminen ihmisoikeuspäivänä liittää asian oikeaan yhteyteen: yhdenvertaisuus on ihmisoikeusajattelun keskeinen periaate.
Jo vuoden 1948 ihmisoikeusjulistuksessa, sen ensimmäisessä artiklassa, todetaan että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Tämä syrjimättömyyden käsite on ihmisoikeusperiaatteista vahvimpia ja on vuoden 1948 jälkeen toistunut kaikissa kansainvälisissä, sekä YK:n että Euroopan neuvoston piirissä hyväksytyissä ihmisoikeussopimuksissa. Ihmisoikeussopimusten lisäksi esimerkiksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJin sitoumuksissa ja toiminnassa vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen on keskeisellä sijalla.
Myös Suomen Perustuslaissa yhdenvertaisuutta käsittelevä 6 § on soveltamisalaltaan laaja. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri aseman sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perusoikeuksien toteutumista valvovat mm. eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri.
Samoin EU:n tasolla syrjimättömyyden käsite on koko ajan vahvistunut. Saatuaan selkeän oikeusperustan syrjinnän vastaiselle toiminnalle EU on hyväksynyt asiasta kaksi direktiiviä, joiden kansallinen toimeenpano on parhaillaan vireillä Suomessa. On tärkeää että ihmisoikeustoiminnan ala EU:ssa laajenee edelleen uudessa perustuslaillisessa sopimuksessa. EU:n perusoikeuskirja on saamassa oikeudellisen luonteen ja EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen etenee Suomen tavoitteiden suuntaan. Näin ollen Euroopan alueella olevien yksilöiden oikeuksien suojelu paranee ja syrjinnän vastainen toiminta EU:ssa voidaan liittää laajemmin yksilön oikeuksien turvaamiseen niin jäsenmaiden kuin EU-insitutuutuioidenkin tasolla. Tämä on erityisen tärkeää kun EU vuonna 2004 laajenee 25 maan yhteisöksi.
On selvää, etteivät oikeudelliset hyvätkään instrumentit vielä sellaisenaan riitä. Yhdenvertaisuutta tulee edistää aktiivisella käytännön toiminnalla, asennekasvatuksella ja monikulttuurisen yhteisön luomisella. Tämänpäiväinen tilaisuus on hyvä esimerkki siitä, miten lain tekstit pyritään sitomaan konkreettisiin toimiin. Samalla tämä tilaisuus antaa mahdollisuuden kriittisesti arvioida sitä, miten yhdenvertaisen yhteiskunnan luomisessa on toistaiseksi onnistuttu ja miltä osin meidän tulee parantaa.
Hyvät kuulijat,
Ihmisoikeudet ovat Suomen hallituksen ulkopoliittinen painopistealue. Hallituksen tavoitteena on valtavirtaistaa ihmisoikeudet osaksi kaikkea ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa. Viime kädessä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisoikeudet tulisi ottaa huomioon kaikissa päätöksissä, joissa on liittymäkohtia ihmisoikeuksien toteutumiseen. Tämä pätee niin kansallisen tason kuin EU:n tai kansainvälisten järjestöjen puitteissa tehtäviin toimiin.
Käytännössähän hyvin suuri osa päätöksistä liittyy jollain tavalla yksilön kansalais- ja poliittisiin tai taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin, oikeuksiin. Esimerkkeinä voi mainita koulutukseen, asumiseen, terveyteen, työntekoon, kulttuuriin tai yhteiskunnallisiin osallistumisoikeuksiin liittyvät päätökset.
Ihmisoikeusnäkökulman huomioiminen päätöksenteossa riittävän laajasti on iso haaste. Sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ajatellaan asioita usein erillisinä kokonaisuuksina, joilla ei ole yhteyttä toisiinsa. Yhteyksien ja ihmisoikeusvaikutusten näkeminen on olennainen tavoite.
Tarve yhteyksien näkemiseen on selvä esimerkiksi turvallisuuspoliittiikkaan ja terrorismin vastaiseen taisteluun liittyvässä keskustelussa. On selvää, että terrorismia vastaan on voitava ja on välttämätöntä toimia. Yhtä selvää on kuitenkin myös se, että terrorismin vastaisessa taistelussa on kunnioitettava kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeusnormien velvoitteita.
Turvallisuuteen vedoten useissa maissa on viime vuosien aikana säädetty lakeja ja toimeenpantu uudistuksia, jotka käytännössä ovat johtaneet ihmisoikeuksien rajoittamiseen. Näiden toimien seurauksena esimerkiksi oppositioryhmien toiminta on voinut vaikeutua, vähemmistöjen asema tukaloitua ja tiedotusvälineiden toiminta vakeutua. Ihmisoikeusjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien työ on yhä vaikeaa, jopa vaarallista aivan liian monessa maassa.
Juuri maahanmuuttajat ja pakolaiset ovat saattaneet joutua sijaiskärsijän asemaan. On syytä muistaa että henkilön palauttaminen alkuperämaahan, jossa häntä todennäköisesti uhkaisi kidutus tai jopa kuolemanrangaistus on kansainvälisen oikeuden vastaista.
Tänäänkin, 55 vuotta YK:n ihmisoikeusjulistuksen hyväksymisen jälkeen, ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat eri puolilla maailmaa. Lisäksi nykypäivän konflikteissa ylivoimainen enemmistö uhreista on siviilejä, usein naisia ja lapsia. Tätä taustaa vasten sitoutumisemme YK:n pakolaissopimuksen periaatteisiin on kaikkea muuta kuin vanhentunut. Kansainvälisen suojelun periaate on päin vastoin hyvinkin ajankohtainen ja yhä tarpeellinen.
Hallituksen tavoitteena on laatia uusi maahanmuuttopoliittinen ohjelma Suomelle. Tässä yhteydessä on tarpeen sitoutua myös pakolaissopimuksen täysimääräiseen toteuttamiseen ja varmistaa että noudatetut käytännöt ovat sopusoinnussa Suomea sitovien velvoitteiden kanssa.
EU on myös laatimassa säännöksiä turvapaikkamenettelyihin liittyen. Suomella on tällä alueella tärkeä perintö puolustettavanamme: vuonna 1999 Tampereen huippukokouksessa hyväksytyissä päätelmissä turvapaikkakysymykset yhdistettiin kansainvälisen suojelun ja syrjimättömän kohtelun periaatteisiin. Tällaista kokonaisvaltaista näkökulmaa tarvitaan yhä.
Hyvät kuulijat,
Oikeudellisesti velvoittavat kansainväliset normit ovat pohja ihmisoikeuksien edistämiseksi. Tämän lisäksi tarvitaan paljon poliittista tahtoa. Tarvitaan yhteisymmärrys siitä, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Tarvitaan aktiivisia toimia ja riittävät resurssit varmistamaan, että oikeudet myös käytännössä toteutuvat.
Avainsanana on osallistumisoikeus ja sen tukeminen. Henkilöille ja ryhmille on annettava mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Usein varsinkin naiset, vähemmistöt ja alkuperäiskansat ovat muita heikommassa asemassa poliittisessa päätöksenteossa eivätkä saa ääntään kuuluviin. Nämä ryhmät joutuvat usein myös moniperustaisen syrjinnän kohteeksi. Esimerkkeinä tästä voisi mainita vähemmistöön kuuluvat naiset tai alkuperäiskansoihin kuuluvat vammaiset lapset.
Kansainvälisillä foorumeilla Suomi pyrkii edistämään juuri kaikkein heikoimpien asemaa. Muun muassa Durbanin rasisminvastaisessa maailmakonferenssissa vuonna 2001 Suomi toimi aktiivisesti sen puolesta, että loppuasiakirjaan saataisiin maininta moniperusteisesta syrjinnästä. Tämä tavoite myös saavutettiin. Suomi on painottanut tätä näkökulmaa sittemmin maailmankonferenssin seurantatyön puitteissa. Olemme myös tukeneet esimerkiksi kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä, jotka keskittyvät vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolustamiseen.
Toisena konkreettisena esimerkkinä haluaisin mainita Tasavallan Presidentti Halosen aloitteen eurooppalaisen romanifoorumin perustamisesta. Romanifoorumin tavoitteena on edistää romanien ihmisoikeuksia Euroopassa sekä heidän osallistumismahdollisuuksiaan kansainvälisellä, kansallisella ja paikallisella tasolla.
Suomi on aktiivisesti toiminut tämän aloitteen viemiseksi eteenpäin. Euroopan neuvostossa asiaa käsitellyt ministerikomitean työryhmä onkin tänä syksynä aloittanut Suomen ja Ranskan yhteisen aloitteen pohjalta romanifoorumin yksityiskohtaisen käsittelyn. Keskustelua on käyty hyvässä hengessä ja uskomme eurooppalaisen romanifoorumin syntyvän suhteellisen pian.
Hyvät kuulijat,
Kansainväliset valvontajärjestelmät ovat välttämättömiä, jotta ihmisoikeuksien toteutumista käytännössä voidaan seurata. Suomi tukeekin voimakkaasti YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusmekanismeja. Suomi raportoi toimistaan ihmisoikeussopimusten toteuttamiseksi avoimesti ja rehellisesti. Ulkoministeriö saa tässä työssä erinomaista tukea muilta viranomaisilta ja Suomessa toimivilta kansalaisjärjestöiltä
Kansalaisyhteiskunnan rooli ihmisoikeustyössä on keskeinen sekä Suomessa että kansainvälisesti. Monissa tilanteissa paikallisten kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet valvoa ja raportoida ihmisoikeuksien tilasta ovat huomattavasti paremmat kuin valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen. Kansalaisjärjestöt myös antavat tuoretta ja ajankohtaista tietoa valtioiden käyttöön ja parhaassa tapauksessa tuulettavat ummehtuneita ajatuksia ja vanhentuneita käytäntöjä.
Parhaat tulokset saavutetaan, kun hallitukset, kansainväliset järjestöt ja kansalaisyhteiskunta yhdistävät voimansa ihmisoikeuksien edistämiseksi. Tänään on hyvä tilaisuus siihen.
Toivotankin teille antoisaa seminaaripäivää ja mielenkiintoisia keskusteluita tämän tärkeän teeman ympärillä.
