Viime viikot on puhuttu ja käsitelty laajasti sitä miten perussuomalaiset on jäänyt sellaisen joukon haltuun, jonka kanssa edes Sipilä ja Orpo eivät voi arvopohjan erilaisuuden vuoksi jatkaa hallitusyhteistyötä. Hyvä näin, vaikka en pidä sitä joukkoa jonka kanssa hallitus nyt jatkaa niin erilaisena kuin pannaan julistettua, että tekisin eron niiden arvopohjan hyväksyttävyyden suhteen.
Minäkin olen osallistunut tähän kommentointiin ja näin tehdessäni ollut mukana luomassa mielikuvaa kansallismielisestä populistioikeistosta jollain tavoin erityisen suurena vaarana Suomelle. Toki se on vastenmielinen ja valtaan päästessään vaarallinenkin suuntaus, mutta sen enempää musta menneisyys kuin sininen tulevaisuus eivät näytä sellaisilta, että niillä yhdessäkään olisi enää tuleviin hallituksiin asiaa.
Kansallismielisen oikeistopopulismin saaman huomion ja tuomion taakse on tarkoituksellisestikin jäämässä suurin vaara suomalaisten turvallisuudelle ja hyvinvoinnille, eli se yhteisvastuullisen hyvinvointiyhteiskunnan raju alasajo, jota Sipilän-Orpon-Soinin hallitus on määrätietoisesti toteuttamassa.
Kärkihankkeena siinä on sote-uudistus. Jos se toteutuisi hallituksen kaavailemassa muodossa – mikä näyttää perustuslakiongelmien vuoksi vielä epävarmalta – olisivat seuraukset sekä järkyttäviä ja kauaskantoisia että sellaisia, että niitä olisi hyvin vaikea minkään tulevan hallituksen lähteä korjaamaan. On ilmeistä, ettei mikään sote-uudistuksen alkuperäisistä hyvistä tavoitteista kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia, tule toteutumaan, vaan kaikissa mentäisiin päinvastaiseen suuntaan.
Asiantuntijat ja kokeneet sosiaali- ja terveyspolitiikan ammattilaiset ovat puoluekantaan katsomatta myös sanoneet saman koko ajan huolestuneempina. Tämä koskee myös kokoomuslaisia, jotka eivät toistaiseksi ole horjuttaneet puolueensa sitoutumista markkinaideologian mukaisiin linjauksiin.
Perussuomalaisilla ja sen hallitukseen takertuneella lohkolla ei ole koko prosessin aikana ollut mitään omaperäistä sanottavaa asiaan, johon se alun perin sitoutui maahanmuuttopolitiikkaan saatujen kiristävien kirjausten vastineeksi ja jota se on edelleen valmis tukemaan, kunhan ministerit saavat pitää kiinni salkuistaan mahdollisimman pitkään.
Keskusta on tässä avainasemassa. Sipilän puoluejohtajaksi nousun myötä puolueelle kävi samoin kuin vasemmistoliitolle Siimeksen kanssa, mutta paljon tuhoisammin seurauksin. Nyt Sipilä on kokoomuksen listoilta ministerilupauksella kepuun ostamansa Bernerin kanssa toteuttamassa visiotaan valtion vähittäisestä muuntamisesta Oy Suomi Ab:ksi. Siihen kuuluu paitsi sote, myös liikennekaari, kaikki ”tarpeettoman säätelyn” purkamisen varjolla tapahtuva sisäisen turvallisuuden heikentäminen sekä valtion omaisuuden mittava yksityistäminen.
Mitä puolueelle ja sen suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamista ja eriarvoisuuden kurissapitämistä kannattaneelle arvomaailmalle seuraavissa vaaleissa tapahtuu tuntuu olevan yhdentekevää tällekin puoluejohdolle. Kepun koko ajan yhä huolestuneempi kenttäväki on toistaiseksi pidetty ruodussa maakuntaitsehallinnon lupauksella ja ontolla alkiolaisuutta korostavalla ja sitä väärentävällä retoriikalla.
Sokean markkinalähtöisyyden ensisijaisuudesta hallituksen suunnitelmissa kertoo sekin, miten hätäisesti ja huonosti esityksiä on valmisteltu. Esimerkiksi se miten yksisilmäisesti ministerit vakuuttavat sote-uudistuksen edellyttämän uuden yhtenäisen potilastietojärjestelmän olevan toimintavalmis uudistuksen kiristetyssä aikataulussa on tästä vain yksi esimerkki. Jos se ei kuitenkaan tässä aikataulussa ole kelvollisesti ja häiriöttömästi toimiva, tarkoittaa se kylmästi ilmaistuna lisää tarpeettomia potilaskuolemia.
25.6. 2017
