Istuin kaksitoista vuotta olympiakomitean hallituksessa vuoteen 1992 saakka. Se oli näköalapaikka seurata miten korviaan myöten ”lääketieteen” keinoin Suomen urheilumenestystä rakentaneet urheilujohtajat joutuivat Martti Vainion doping-skandaalin jälkeen luopumaan aiemmista puheistaan, joissa paheksuivat tiukkaa doping-kontrollia vaatineita ”yksipuolisen aseriisunnan” ajajina. Urheilupomot ymmärsivät silloin, että huippu-urheilun tuki ja uskottavuus katoaisivat Suomesta ilman muutosta. Ei dopingia kokonaan kitketty mutta se jäi lähinnä yksittäisten urheilijoiden ja valmentajien asiaksi.
Maailmalla päättymätön kilpajuoksu yhtäällä uusien dopingmenetelmien ja niiden peittelyn ja toisaalla kontrollin kehittämisen välillä jatkuu edelleen. Valtiotkin ovat edelleen valmiita ummistamaan dopingilta silmänsä kuviteltua kansallista mainetta pönkittääkseen, tai ovat suorastaan siihen itse osallisia.
WADA:n raportti dopingin käytöstä ja peittelystä on rajua luettavaa. Siihen ovat myös kansainväliset urheilujärjestöt olleet pakotettuja reagoimaan. Kv. yleisurheiluliitto on jo päättänyt evätä venäläisurheilijoiden osallistumisen Rion olympialaisiin, minkä päätöksen urheilun kv. vetoomustuomioistuin on myös pitänyt voimassa. Venäläisten osallistuminen Rion kisoihin on nyt kokonaisuudessaan kansainvälisen olympiakomitean käsissä.
Osanoton epääminen nostaa kieltämättä tärkeitä oikeusturvakysymyksiä niiden venäläisurheilijoiden osalta jotka ovat puhtaita, sillä heitäkin varmaan on. Korvausvaateitakin tullaan epäilemättä vielä esittämään. Oikea kohde niille eivät kuitenkaan ole kansainvälisestä dopingkontrollista vastaavat järjestöt vaan heidän oman maansa järjestelmä, jonka antamiin todistuksiin urheilijoiden puhtaudesta ei voi luottaa.
Vaikka asian käsittelyyn halutaan sekoittaa myös kansainvälistä politiikkaa, ei siihen perustuville intohimoille tule tässä antaa tilaa.
Nopein, paras ja itse asiassa ainoa tapa, jolla tästä päästään eteenpäin on, että Venäjällä ryhdytään todelliseen parannukseen. Se tarkoittaa myös sitä, että kaikki nyt surkeata kohtaloaan valittavat urheilijat yhtyvät vaatimaan avointa ja uskottavaa doping-järjestelmän purkamista ja siihen osallistuneiden rankaisemista. Jos näiden joukossa on ollut FSB:n agentteja niin ei ole uskottavaa, että kyse olisi vain asianomaisten vapaa-ajan harrastuksesta. Tällaista ei voi kuitata vain toimitsija- ja kilpailukielloin silloin kun rikollisiin keinoihin perustuneen järjestelmän toimintaan on osallistunut poliittisia ja muita viranomaisia.
22.7. 2016
