Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin Suomen ja Venäjän ulkoministereiden tiedotustilaisuudessa Moskovassa kysymykseen antama vastaus, jonka mukaan Venäjä ei hyökkää Nato-maihin on otettu vastaan ikään kuin ilmoituksena, että Natoon kuulumattomiin maihin voidaan kyllä hyökätä. Ehkä tähän olisi saatu täsmennys, jos muutoin tällaisiin kysymyksiin erikoistuneet suomalaistoimittajat olisivat heti kysyneet aikooko Venäjä sitten hyökätä Suomeen. Yhdet levittävät nyt kieli poskessa tätä Lavrovin lausuntoa, uskossaan yksinkertaiset ottavat sen hälytysviestinä siitä, miten Natoon tulisi nyt kiireisesti liittyä, kolmannet muutoin vaan käyttävät sitä halutessaan Suomen luopuvan sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan.
Nykyisessä jännittyneessä ilmapiirissä kuitenkin juuri Nato-maissa pelätään eniten Venäjän hyökkäystä ja halutaan siksi kerätä mahdollisimman paljon ja näkyvää amerikan rautaa Venäjän rajoille. Tällaisessa sotilaallisten toimien ja vastatoimien kierteessä on aina mahdollista, että eskalaatio voi johtaa sotilaallisiin yhteentörmäyksiin vaikkei sellaista kukaan varsinaisesti haluaisikaan.
On myös niitä kokoomuksen Stubbista alkaen, jotka koittavat todistaa, että jos Itämeren piirissä syntyisi sotilaallinen konflikti tulisivat Suomi ja Ruotsi liittoutumattominakin maina sellaiseen vedetyiksi. Se on tietysti mahdollista ja siihenkin pitää varautua, mutta tapa jolla tätä mantraa toistetaan alkaa olla vaarallisen lähellä sitä, että se tulkitaan oma-aloitteiseksi ilmoittautumiseksi tällaiseen konfliktiin.
Tällaisessa tilanteessa on äärimmäisen tärkeätä, että Suomi toimii tavalla, joka ei jännitteitä lisää vaan harjoittaa sellaista aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tärkein tavoite on konfliktien ennaltaehkäiseminen ja vastakkainasettelujen liennyttäminen.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että Suomi kaikissa olosuhteissa tekee selväksi sen, että sillä on kyky estää alueensa käyttö sotilaallisesti vihamielisiin tarkoituksiin mitään muuta maata vastaan. Stubb epäilee Suomen ja Ruotsin kykyä estää tällaista Natoa vastaan suunnattua voimankäyttöä. Tämän estäminen on tietenkin yksi Suomen puolustuksen tehtävä. Mutta tarjotessaan tähän ratkaisuksi Nato-jäsenyyttä Stubb samalla haluaa varmistaa, että Suomi ei voisi jäädä konfliktin ulkopuolelle.
Historia on jäänyt lukematta niiltä, jotka eivät ymmärrä, että Suomen turvallisuuden tärkein tae on oman puolustuksen ja kriisitilanteessa myös avun vastaanottamismahdollisuuden rinnalla se, että Suomen kykyä ja halua torjua alueensa sotilaallinen käyttö ei ole missään suunnassa aihetta epäillä.
Isossa kuvassa pitää myös muistaa mitä tapahtui, kun Neuvostoliitto toi rautaansa alle sadan mailin päähän Yhdysvaltain rannikosta vuonna 1962. Ydinsota vältettiin silloin sillä, että Neuvostoliitto veti ohjuksensa pois Kuubasta (ja USA Turkista) ja Yhdysvallat lupasi olla miehittämättä Kuubaa.
8.6. 2016
