Kuten olen jo edellisen hallituksen aikana kertonut yrityksistäni seurata ja ymmärtää sote-uudistusta, oli silloin todella hetki jolloin luulin ymmärtäneeni mistä on kysymys, mutta se meni jo seuraavana päivänä ohitse.
Nyt kun yritin päivittää ymmärrystäni aloitin Wikipedia-haulla, joka antoi seuraavan vastauksen:
”Sote-uudistus eli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus on Suomessa käynnissä oleva julkisen sektorin hanke, jonka tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. Näiden palveluiden järjestämistä hallinnoisivat sote-alueet eli sosiaali- ja terveydenhuoltoalueet.”
Tähän päätyminen ei ole helppoa Wikipediallekaan, jonka artikkelitekstiä edeltää koko liuta varoituksia:
”Tämä artikkeli tai osio kertoo tulevasta tapahtumasta. Tiedot saattavat muuttua huomattavasti ennen tapahtuman alkua.”
”Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Tarkennus: Tiedot voivat olla osittain vanhentuneita, koska uudistusta suunniteltu pitkään. Vuosien varrella tehdyt ehdotukset historiaosioksi ja vuonna 2015 tehdyt suunnitelmat pääasiaksi”
”Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Sote- ja hallintouudistus. Tarkennus: Itsehallintoalueet voidaan käsitellä samassa artikkelissa. Uudistushankkeen virallisilla sivuilla on tämä muoto.”
Vika voi olla minussa, mutta en näe miten yksikään uudistukselle asetetuista ihan oikeista tavoitteista – hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, sote- palvelujen yhdenvertaisuuden ja saatavuuden parantaminen sekä kustannusten hillintä – olisi nykynäkymin toteutumassa. Näitä tavoitteita keskeisemmäksi näyttää Sipilän hallitukselle nousseen kaksi asiaa: kepun ajaman maakuntaitsehallinnon ja kokoomuksen haluaman terveyspalvelujen laajamittaisen yksityistämisen toteuttaminen. Tämä etenee, jos on edetäkseen, siltä pohjalta että kaksi kyseenalaista tavoitetta toteutetaan kompromissina, jonka tuloksena saadaan sekava ja kallis uusi hallintorakenne ja entistä eriarvoisemmin kansalaisia kohteleva sote-palvelujen tarjontarakenne.
Mitä järkeä on perustaa Suomeen 18 itsehallintoaluetta, joista vain muutamalla on edellytykset hoitaa tehokkaasti tätä niille nyt työnnettävää varsinaista tehtävää? Ja mitä järkeä on tehdä Uudellemaalle Suomen oloissa jättikokoinen ja keinotekoinen itsehallintoalue tätä varten, kun ainakin jo 50 vuotta kaivattu pääkaupunkiseudun metropolialueen hallinto aiotaan edelleen jättää toteuttamatta? Ja mitä järkeä on tällaisen ”uudistuksen” jälkeen ylläpitää nykyisenkaltaista kuntarakennetta, jonka tehtävät ajetaan mimimiin?
Mats Brommelsin vetämän valinnanvapaus- ja soten rahoitustyöryhmän mietintö on nostattanut aiheellisia pelkoja valinnanvapauden nimissä tapahtuvasta yksityistämisen edistämisestä eriarvoisuutta kasvattavalla tavalla. Tältä osin täytyykin olla kriittinen ja välttää ne kielteiset seuraukset, jotka Ruotsin mallissa ovat jo ilmenneet. On kuitenkin samalla kiitettävä ryhmän esitystä siitä, että se on ensimmäinen näkemäni vakava yritys puuttua terveydenhuollon eriarvoisuutta luovaan monikanavaiseen rahoitusjärjestelmään.
Luottamus siihen että Sipilän hallituskokoonpanosta olisi saatavissa jokin järjellinen alkuperäisiä uudistustavoitteita toteuttava esitys on kuitenkin kokonaan mennyt. Eikö tämän mittaluokan uudistukselle pitäisi hakea mahdollisimman laaja parlamentaarinen tuki, kuten edellisen hallituksen aikana tehtiin?
25.3. 2016
