Kilpailu- ja kuluttajavirastojen yhdistäminen vuosi sitten epäilytti monia. Pelkona oli, että markkinafundamentalistiset kilpailuintressit, jotka eivät suinkaan aina johda kuluttajien kannalta hyviin ratkaisuihin, jyräisivät kuluttajien edut. Tätä pelkoa ei hälvennä se, että viraston kärkihankkeeksi on nostettu sen selvittäminen, ovatko K- ja S-ryhmän kanta-asiakasjärjestelmät kilpailun kannalta vahingollisia. Kaupparyhmittymien korttien välillä on nimittäin tärkeä ero: K-ryhmän kortti on asiakaskortti kun taas S-kortti on vain osuusliikkeen omistajien eli jäsenten käytössä.
Kuluttajaosuustoiminnan erityisluonteen hämärtyminen ihmisten mielissä ja osuusliikkeen jäsenyyden rinnastuminen yksityiskaupan kanta-asiakkuuteen on pehmittänyt maaperän sille osuustoiminnan ymmärtämättömälle tai harkitun hyökkäävälle repostelulle, jota esimerkiksi Helsingin Sanomat on pitkään harrastanut. Vihamielinen asenne osuustoimintaa kohtaan on samaa ideologista juurta kuin vaatimukset ”tehottomien” ja ”markkinoiden toimintaa vääristävien” julkisten yritysten ja palvelujen yksityistämisestä. Sen mukaan tehokas ja tuloksellinen yritystoiminta ei voi perustua yhteisen hyödyn vaan ainoastaan yksityisen voiton tavoitteluun.
Tähän totuuteen uskoville on nykyiseen asemaansa markkinatalouden ehdoin noussut S-ryhmä kiusallinen osoitus siitä, ettei menestyksellinen yritystoiminta välttämättä edellytä yksityistä omistusta, yrityksen tuloksen manipulointia kvarttaalin tähtäyksellä tai johdon tolkuttomia optioita. Osuusliikkeen omistavat jäsenet yhtä suurella osuudella ja sen tuottama ylijäämä eli voitto palautetaan jäsenille siinä suhteessa kuin he sen palveluja käyttävät. Aikaisemmin kuitit ostoksista piti ylijäämänpalautusta varten kerätä ja laskea yhteen, digikaudella sama hoituu jäsenkortin höyläämisellä.
Osakeyhtiön asioista päättävät yhtiökokouksessa osakkaat osakemääränsä mukaisella vallalla, osuuskunnan hallintotapa on demokraattinen. Esimerkiksi HOK-Elannossa jokainen 15 vuotta täyttänyt jäsen saa äänestää ja jokainen täysivaltainen jäsen asettua ehdokkaaksi ylimmän päättävän elimen, edustajiston vaaleissa. Se, että ehdokkaan yhteiskunnallinen aktiivisuus ja tunnettuus lisää menestystä osuusliikkeen vaaleissa samalla tavoin kuin muissakin vaaleissa on erityisesti närästänyt niitä, jotka muutenkin haluaisivat politiikan pois politiikasta. Kansanedustaja tai kunnanvaltuutettu ei näytä uhkaavan kilpailunvapautta osallistuessaan yksityisen yrityksen päätöksentekoon mutta osuuskuntansa luottamustehtävistä hänen pitäisi sen vuoksi pysyä poissa, ainakin HS:n mielestä.
Kilpailun edistämistä voidaan tarkastella aina useammasta – suppeammasta tai laajemmasta – näkökulmasta. Kuluttajan ja kansalaisen kannalta paras on sellainen monipuolinen yhteiskunta, jossa yksityisten yritysten ohella on vahvoja osuuskuntia ja yhteiskunnan keskeisiä toimintoja varmistamassa julkisia yrityksiä ja yhteisöjä. 4.1. 2014
