On selvää, ettei kehysriihestä koskaan voi saada sellaista tulosta, johon kaikki olisivat tyytyväisiä. Siksi toiseksi paras tulos on sellainen, johon kaikki olisivat yhtä suuressa määrin tyytymättömiä. Reaktioista päätellen tässä on voitu jopa onnistua, mutta hyvä ei ole sekään jos tyytymättömyys jakaantuu kovin epätasaisesti.
Sosialidemokraateilla oli ratkaisulle kolme isoa tavoitetta. Sen täytyi olla uskottava niin, että luottamus Suomen talouden kestokykyyn ja vakauteen ei vaarannu, sen täytyi tukea talouden kasvua ja työllisyyttä ja sen täytyi olla oikeudenmukainen ja toteuttaa myös hallitusohjelman tavoitetta eriarvoisuuden vähentämisestä.
Ensimmäisessä tavoitteessa uskottavuus meidän kapitalistisessa markkinataloudessamme on pitkälti ns. markkinavoimien ja luottoluokittajien silmissä määräytyvä asia, jolla ei välttämättä ole yhteyttä todelliseen velkakestävyyteen ja vakauteen. Uskottavuutta voidaan näissä oloissa joutua hakemaan myös keinoilla, jotka ovat toisen tavoitteen eli kasvun ja työllisyyden kanssa ristiriidassa. Tätä päätökseen liitetty kasvu- ja työllisyyspaketti kompensoi vain osittain, kuten näkyy esim. siinä miten liikennerahoja leikataan yhtäällä ja lisätään toisaalla.
Kolmannen tavoitteen eli eriarvoisuuden vähentämisen kannalta veroratkaisut ovat kokonaisuudessaan tehtyjen laskelmien mukaan lievästi tuloeroja kaventavia. Leikkaukset taas vievät etupäässä toiseen suuntaan. Näiden osalta laskelmia vielä tehdään kiireellä.
On helppo osoittaa, missä kohdin ratkaisut olisivat voineet olla parempia. Jos se olisi ollut vain sosialidemokraateista kiinni, ne olisi myös tehty vähän toisin. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että pöydässä tarjolla oli pääasiassa vain paljon huonompia vaihtoehtoja.
Isoin asia tietenkin on kysymys siitä, antaako paketti kokonaisuudessaan paremmat mahdollisuudet hyvinvointivaltion kestävyyden turvaamiseen. Siihen liittyvät myös suurimmat epävarmuudet, sillä tapa ja aikataulu, jolla isoja rakenteellisia muutoksia nytkin valmisteltiin oli sellainen, jossa kaikkien vaikutusten ja seurausten arviointi jäi pakostakin vajavaiseksi. Siten päätösten jatkotyö voi tuottaa vielä yllätyksiä ja ongelmia, mutta myös niin, että oikein loppuunvietyinä ne voivat myös parantaa nyt syntynyttä kuvaa.
Kaikki ei siis ole suinkaan selvää ja valmista loppuhallituskautta ajatellen. Tältäkin kannalta vasemmistoliiton päätös jättää hallitustyö on valitettava asia. Puolue kykeni myötävaikuttamaan demareiden tukena molemmille tärkeiden asioiden toteutumiseen hallitustyöskentelyssä ja kernaasti olisi suonut, että he olisivat jatkossakin olleet mukana vaikuttamassa.
26.3. 2014
