Suomessa on tuskin yksikään tiedotusväline kertonut Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen pari viikkoa sitten hyväksymästä uudesta maataloustukipaketista. Tämä lakipaketti on vuosikymmenten ajan koostunut kahdesta osiosta. Toinen on ollut maataloustuottajille tarkoitettuja maataloustukia, jotka suurimmaksi osaksi ovat tukiaisia varsin varakkaille farmareille ja agribisnekselle. Toinen on ollut ohjelma, jonka puitteissa köyhät ja työttömät ovat saaneet ruuan hankintaan oikeuttavia ostokuponkeja. Uudesta laista on edustajainhuoneen republikaaninen enemmistö pyyhkinyt kokonaan jälkimmäisen osion pois samalla kun tukiaisosiota edelleen kasvatettiin.Enemmistön perusteet sosiaalitukien poistamiselle ovat libertariaanisen ideologian mukaiset. On väärin pakottaa ihmisiä luopumaan rahoistaan ja antamaan ne köyhille. Mutta ihmisten pakottaminen luopumaan rahoistaan näyttää olevan OK, jos ne jaetaan bisnekselle ja varakkaille. Tennesseeläisrepublikaani siteeraa tuekseen myös Raamattua: ”Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Kuvaan kuulu, että kyseinen edustaja kuittaa itse miljoonia maataloustukiaisina.Tässä ei ole kyse (vain) rasismista, sillä lähes puolet ruoka-avun saajista on muita kuin latino- tai mustaan väestöön kuuluvia. Tässä toteutetaan teekutsuliikkeen ideologin Rick Santellin näkemystä ”luusereista”: Jos olet amerikkalainen ja olet pulassa, et tarvitse apua, tarvitset potkun persuksiin.Tämä on amerikkalaista todellisuutta tänään, ja näillä linjauksilla voi taas seuraavissa vaaleissa olla amerikkalaisten enemmistön kannatus. Sen jälkeen voidaan rituaalinomainen höperöinti transatlanttisesta arvoyhteisöstä unohtaa. Toivon, etteivät eurooppalaiset koskaan samastu tällaiseen arvomaailmaan. Eivät toki kaikki amerikkalaisetkaan, alkaen presidentti Obamasta, joka on joutunut vain yhä pahemmin näiden synkkien voimien panttivangiksi. Kiitokset tätä liberaalia toista Amerikkaa edustavalle Paul Krugmanille, jonka International Herald Tribune-kolumnista olen tiedot tähän kirjoitukseen poiminut.21.7. 2013
21.7.2013
