Tämä vappu vei puhujana Heinolan, Orimattilan ja Lahden toreille. Vaikka olen joskus ääneenkin pohtinut miten näitä vappujuhlia voitaisiin modernisoida niin, ettei osallistujien keski-ikä lähenisi omaani, niin en koskaan kieltäydy vappukutsuista. Tänään oli 44. vuosi kun olen ollut vappujuhlassa puhumassa, ensimmäinen kerta oli vuonna 1969 Itä-Hakkilassa. Ainoa kerta jolloin en ole itse ollut puhujana oli vuonna 1973 Santiago de Chilessä, jossa puhujana keskustorin puolen miljoonan ihmisen juhlassa oli Salvador Allende.
Perussanomaa ei ole ollut tarvis näinä vuosina muuttaa: solidaarisuus, oikeudenmukaisuus, eriarvoisuuden vähentäminen eivät menetä merkitystään. Tänään käsittelin erityisesti EU:ta ja eurokriisin hoitoa.
Kun uusi hallitus vaalien jälkeen muodostettiin muutettiin Suomen linjaa. Voimamme eivät riittäneet vääntämään EU:n ja komission linjaa uuteen asentoon, mutta teimme vakuusvaatimuksen kautta sen mitä tehtävissä oli Suomeen kohdistuvien riskien minimoimiseksi.
Emme kuitenkaan luopuneet korostamasta sijoittajavastuuta, mikä on sittemmin myös tullut, osaksi EU:n kriisinhoitoa sekä Kreikan toisessa tukipaketissa että nyt Kyproksen tukipaketissa.
Komission näkemykset eurokriisin ratkaisemisesta ovat yksipuolisesti painottaneet hallituksiin ja demokraattisiin päättäjiin kohdistunutta kurilinjaa, jossa holtittomaan velkaantumiseen syylliset maat on pakotettava tiukkoihin leikkauksiin ja matokuureihin ja vastaisuudessa kaikki euromaat alistettava rangaistusten uhalla pitkälle menevään komission toteuttamaan budjetti- ja talouspolitiikan kontrolliin. Suomalaisissakin puheenvuoroissa on tätä myötäilty.
Tällöin sivuutetaan se, että syyllisiä eivät ole yksinomaan velkaa vastuuttomasti ottaneet hallitukset, vaan myös pankit ja muut luotottajat, jotka ovat velkaa holtittomasti antaneet. Reilu markkinatalous ei kuitenkaan voi toimia sen varassa, että riskisijoituksia tekevät rahoittajat saavat pitää voittonsa, mutta tappiot siirretään veronmaksajien piikkiin.
Kriisi ei ole vielä ohi, mutta tulevien kriisien ehkäisemiseksi on tehty jo paljon. Myös Euroopan keskuspankki on herännyt toimimaan siten kun siltä rahajärjestelmän toiminnan viimesijaisena varmistajana edellytettään. Seuraavaksi valmistellaan pankkiunionia.
Tämä ei kuitenkaan toimi, jos kurituksen kohteena ovat vain hallitukset. Tarvitaan kuria ja järjestystä myös siihen, miten finanssimarkkinat toimivat.
Työtä on siis jatkettava. Yksi G 20 -julistuksen keskeisiä kohtia oli puuttuminen laittomiin varallisuussiirtoihin, rahanpesuun ja verotustietojen salaamiseen. Tässä kohdin näyttäisi maailmalla olevan nyt uutta momentumia ja tahtoa veronkiertoon puuttumiseen. EU:ssa monet aiemmin välinpitämättömästi tai suorastaan veroparatiiseja suojelevasti asiaan suhtautuneet maat ovat nyt valmiita joihinkin toimiin.
Tätä on Suomikin valtiovarainministeri Urpilaisen johdolla ollut vauhdittamassa. Syytä aktiivisuuteen onkin, sillä koko EU:n tasolla on komissio arvioinut veronkierron maksavan EU-maille yhteensä ainakin tuhat miljardia euroa joka vuosi. Harmaan talouden torjunta, veroparatiisien sulkeminen ja haitallisen verokilpailun estäminen ovat sosialidemokraattien hallitusohjelmaan ajamia asioita ja haluamme niistä myös näkyviä tuloksia.
Tarvittaviin asioihin kuuluu myös varallisuudenvaihtoveron (FTT) käyttöönotto, aluksi EU-maiden tasolla. Siihen yhdentoista maan ryhmään, jotka tähän ovat jo ilmoittautuneet, tulee kiireesti saada liitettyä myös Suomi jotta täysmääräisesti olisimme mukana vaikuttamassa tämänkin, joka tapauksessa meitäkin koskettavan uudistuksen toimeenpanoon.
1.5. 2013
