Yhdysvaltain presidentinvaali on ratkennut äärimmäisen täpärästi, mutta mielipidetiedustelujen ennakoimalla tavalla. Päällimmäinen tunne on helpotus, kun tietää että Yhdysvaltain linja jatkuu myös seuraavat neljä vuotta tutuissa merkeissä. Seurasin Obaman kiitospuhetta suorana lähetyksenä. Se oli loistavan puhujan loistava esitys, joka kertoi samanaikaisesti sekä hänen vahvuudestaan että heikkoudestaan. Hänellä on harvinainen kyky herättää kannattajissaan innostusta ja suuria toiveita ja odotuksia muutoksesta, mutta tämä vahvuus kääntyy myös hänen heikkoudekseen. Obaman vaikeus vaalikampanjassa oli juuri se, että ensimmäisen kauden kohtuullisen hyvät tulokset jäivät jälkeen hänen Change! ja Yes We Can! -kampanjansa ja Nobelin rauhanpalkinnon kauden alussa synnyttämistä suurista odotuksista. Toinen kausi jatkuu siitä mihin ensimmäinen päättyi, edelleen syvästi kahtiajakaantuneen kongressin luomassa takalukitussa tilanteessa, joka vaikeuttaa suuresti välttämättömiä toimia Yhdysvaltain pahasti alijäämäisen talouden tervehdyttämiseksi. Samanaikaisesti monet kansainväliset ongelmat vaatisivat Yhdysvaltain huomiota ja johtajuutta. Päällimmäisiä ovat Lähi-idän rauhanprosessi ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen. Kumpikin vaatisi välittömiä toimia. Obama on aikaisemmissa puheissaan esittänyt tärkeitä linjauksia molemmista, mutta sisäpoliittisen tuen puuttuessa niillä ei ole ollut seurauksia. Kahden valtion mallin toteuttamiskelpoisuuden jatkuvasti heikentyessä ja ilmastonmuutoksen edetessä viimeksi Yhdysvaltojen itärannikkoa ravistelleella tavalla molemmat vaatisivat nyt vakavaa huomiota ja toimia myös ja nimenomaan Yhdysvalloilta.Ulkoministeri Hillary Clinton on aiemmin ilmoittanut jättävänsä tehtävän, mutta on viimeksi jättänyt oven avoimeksi mahdolliselle jatkokaudelle. Se olisikin luontevaa ja toivottavaa myös siksi, että se varmistaisi myös Suomen ja Yhdysvaltain hyvän yhteistyön jatkumisen naisten aseman ja oikeuksien vahvistamiseksi.7.11. 2012
7.11.2012
