Suomen nykyisen hallituksen johdonmukainen linja eurokriisin hoidossa on ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen. Tulkinnat ovat kuitenkin aika usein pielessä, eikä vain silloin kun valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen lausuntoja siteerataan väärin. Usein Suomen kantoja selitetään sillä, että nykyisten hallituspuolueiden linjaa yleensä ja sosialidemokraattien erityisesti ohjaisi eurokriittisten perussuomalaisten pelko.Muut voivat puhua puolestaan, mutta SDP on päätynyt omiin näkemyksiinsä aivan itse. Teimme jo yli kaksi vuotta sitten Kreikan ensimmäisen tukipaketin tullessa eduskunnan käsittelyyn sen arvion, ettei tällainen sijoittajavastuun sivuuttava linja tule toimimaan. Valitettavasti kaikki mitä sen jälkeen olemme nähneet toistuvine kriisipaketteineen, joissa on jatkettu hyvän rahan heittämistä huonon perään, on osoittanut arviomme olleen oikea. Jos Suomen rahkeet eivät riitä EU:n linjan tarkistamiseen oli pakko lähteä siitä, että Suomelle koituvat mahdolliset tappiot minimoitaisiin. Tämä linjaus sai vaalien jälkeen koko eduskunnan tuen ja hallitusohjelmaan korjattiin, että Suomi osallistuu mahdollisiin uusiin tukipaketteihn vain, jos saamme lainoillemme vakuudet. Tästä on kyse nytkin, kun Espanjan pankkitukipaketista päätetään.Kriisi ei kuitenkaan ole vielä tälläkään ohi ja meidän on syytä olla aktiivisesti ja rakentavasti mukana yrityksissä varmistaa, etteivät tällaiset kriisit uusiutuisi. Voi toivoa, että jo tehdyt päätökset talouskoordinaatiota vahvistavasta ns. six pack -lainsäädäntöpaketista sekä pysyvästä Euroopan vakausmekanismista kattavat suurelta osin tämän tarpeen, vaikka ne eivät välittömän kriisin selvittämistä ratkaisekaan. Siinä ratkaisun avaimet ovat ensi sijassa Euroopan keskuspankilla ja kriisimaiden hallituksilla.Siksi on turhauttavaa ja vaarallista käyttää aikaa ja energiaa nyt sellaisten pilvilinnojen rakenteluun, joilla ei nykyistä kriisiä ratkaista ja jotka eivät välttämättä tee tulevastakaan Euroopasta paremmin toimivaa. Tarkoitan viime Eurooppa-neuvoston keskustelua van Rompuyn esittämistä talousliittosuunnitelmista, jota pankkiunionia koskevaa osiota lukuun ottamatta tulisi käydä aivan muualla ja toisenlaisen valmistelun pohjalta. Siksi on myös täysin harhaanjohtavaa kirjoittaa, kuten komissaari Olli Rehn Helsingin Sanomissa, kuinka ”euroalue on sitoutunut vuoden loppuun mennessä sopimaan tiekartasta todellisen talousliiton toteuttamiseksi”. Muun ohella tällainen väite on osoitus eurobyrokraattien arrogantista suhtautumisesta valmistelun avoimuuteen ja demokraattiseen päätöksentekoon, joka on yksi keskeinen syy siihen kasvavaan epäluottamukseen, jolla demokratiaa vaalivat eurooppalaiset nykyistä EU:n päätöksentekoa joutuvat seuraamaan.14.7. 2012
14.7.2012
