Viikon takaisia vaaleja Ranskassa ja Kreikassa seurattiin tavallista suuremmalla mielenkiinnolla koko Euroopassa. Ranskan vaalit ja Francois Hollanden valinta antavat koko Euroopalle toivoa uusliberalistisen kurjistamispolitiikan otteen höllentymisestä. EU:ssa on pakko nyt ottaa todesta Hollanden vaatimus finanssipaktin uudelleenarvioinnista. Sen uudelleenneuvotteleminen olisi oikea ratkaisu, mutta todennäköisempi tulos kuitenkin on, että pakti pysyy ja sen rinnalle hyväksytään jokin kasvujulistus, jonka merkitys jää vielä jatkon varaan.
Ranskan vaalitulos antaa laajemminkin toivoa ja puhtia Euroopan aneemiselle vasemmistolle, jolle merkittävin seuraava vaalikoitos tulee olemaan Saksan vaalit ensi vuonna. Jos valta vaihtuu sielläkin murtuu myös Euroopan oikeistopuolueiden hegemoninen asema. Tämän merkitystä on turha hämärtää löysillä puheilla eurooppalaisen ”äärivasemmiston” ja ”äärioikeiston” samankaltaisuudesta. Virheellisen leimaamisen sivutarkoitus lieneekin luoda mielikuvaa, ettei nykyisille oikeistopuolueiden linjauksille olisi muka eurooppalaisia vaihtoehtoja.
Kreikan vaalitulos on sekä Kreikalle että koko Euroopalle kimurantti haaste. Tätä kirjoittaessa ei ole varmuutta siitä, onnistuuko uuden hallituksen muodostaminen vai joudutaanko vaalit kohta uusimaan. Onnistuminen uuden hallituksen muodostamisessa olisi toivottavaa, mutta uusia demokraattisia vaaleja ei tule pelätä eikä pelotella mahdollisella eurooppalaisen kriisinhallintaoperaation tarpeella. Kreikkalaisten syyttely on mennyt jo vähän liian pitkälle, eikä sillä voida peitellä EU:n itsensä tekemiä virheitä kriisin hoidossa. Yhä selvemmäksi käy, ettei Kreikalle pakotettu kriisiohjelma ole toimiva, ja että sitä joudutaan muodossa tai toisessa tarkistamaan hallituksesta ja vaaleista riippumatta. Hallittu Kreikan velkojen uudelleenjärjestely jo kaksi vuotta sitten olisi voinut säästää paljolta, mutta pankkien saatavia varjelleet eurojohtajat eivät siihen olleet valmiita. Tämän toteaminen ei ole jälkiviisautta, sillä se oli sosialidemokraattien näkemys, kun emme antaneet tukeamme Kreikan ensimmäiselle pelastuspaketille. Jatkon suhteen on sitten tehty se mitä on ollut tehtävissä Suomen riskien pienentämiseksi vakuusratkaisulla.
13.5. 2012
