Houlan kammottavan verilöylyn jälkeen näyttää entistä vaikeammalta estää Syyrian luisuminen sisällissotaan. Kofi Annanin suunnitelma ja sen mukaisesti maahan toimitetun kolmensadan YK:n sotilastarkkailijan operaatio on vain osittain onnistunut rauhoittamaan tilannetta. Kun tarkkailijat ovat paikalla ei väkivaltaa yleensä esiinny, mutta kun he siirtyvät muualle se näyttää sekä hallituksen voimien mutta osin myös hajanaisten oppositioryhmien toimesta taas alkavan. Yksi johtopäätös on, että tarkkailijoiden missiolla olisi paremmat mahdollisuudet rauhoittaa tilannetta, jos heidän lukumääränsä olisi oleellisesti suurempi niin, että voisivat kattaa maan suurimmat keskukset 24/7
Väkivallan lopettaminen on tärkein ja kiireisin tehtävä, seuraavaksi tulee humanitäärisen avun perille toimittaminen, joka näyttää sekin edelleen ontuvan. Mutta nämä eivät riitä, ellei pian päästä myös demokraattiseen muutokseen johtavaan todelliseen poliittiseen dialogiin hallituksen ja oppositiovoimien kesken. Se taas näyttää vaikealta sumeilematonta väkivaltaa käyttävän hallituksen ilmiselvän haluttomuuden ja opposition jatkuvan ja kenties lisääntyneen hajanaisuuden vuoksi.
Reaktiot Houlan verilöylyyn ovat osoittaneet myös EU:n hajanaisuuden ja kyvyttömyyden koordinoida omia toimiaan, kun osa jäsenvaltioista ryhtyi heti karkoittamaan syyrialaisia diplomaatteja pyrkimättäkään ensin tarkistamaan, voitaisiinko EU:ssa sopia yhtenäisestä toimintalinjasta. Suomea tämä ei välittömästi koske, koska Helsingissä ei ole Syyrian edustustoa ja koska olemme myös turvallisuussyistä keskeyttäneet suomalaisdiplomaattien toiminnan Damaskoksessa. Olemme kuitenkin katsoneet, että jos olemme olleet valmiita sijoittamaan suomalaistarkkailijoita YK:n hyvin vaarallisiin tehtäviin maassa ja jos Annanin suunnitelmaa yritetään edelleen viedä täytäntöön – eikä EU:ssa kukaan ole tätä vielä kyseenalaistanut – on johdonmukaista, että jotkut EU-diplomaatit voivat jatkaa raportoimista myös paikan päällä ja ylläpitää kontakteja myös paikalliseen oppositioon.
Syyrian tilanne poikkeaa monin tavoin esim. Libyasta Kaddafin loppuaikana. Syyriassa maan etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin jakava ja erilaisten rajantakaisten voimien ruokkima sisällissota saattaisi olla niin verinen, tuhoisa ja hallitsematon kehityskulku, että sitä tulee edelleen kaikin tavoin yrittää välttää. Se tarkoittaa nyt YK:n ja Annanin tukemista, niin kauan kuin suunnitelman avulla on vielä jokin mahdollisuus onnistua. Paljon riippuu nyt myös Venäjästä, jonka tähänastinen tuki Assadin hallinnolle näyttää muodostuvan sellaiseksi rasitteeksi, josta se itsekin haluaa päästä eroon.
30.5. 2012
