Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton kävi toista vuorokautta kestäneellä vierailulla. Olisimme toki näyttäneet hänelle enemmänkin Suomea kuin mitä aikatauluun mahtui, mutta tärkeintä olivat presidentin, pääministerin ja ulkoministerin hänen kanssaan käymät keskustelut. Keskusteluissa ei ollut tarvetta erityisemmin puhua kahdenvälisistä asioista, koska niissä ei ongelmia ole, mutta keskinäisen riippuvuuden maailmassa niin Yhdysvallat suurvaltana kuin Suomi pienenä maana ovat aivan samojen haasteiden edessä. Näkemyksemme niistä eivät välttämättä aina ole identtisiä, mutta käyvät yhä useammin yksiin, kun puhumme monista kansainvälisisistä kriisipesäkkeistä ja konflikteista, joita laajalla monenkeskisellä yhteistyöllä YK:n johdolla yritetään ratkaista. Tämä koskee myös Syyriaa, missä tuemme YK:n erityisedustajan Kofi Annanin pyrkimyksiä sellaisen väkivaltaisuuden lopettavan ja Syyrian demokraattisen muutoksen tielle saattavan ratkaisun aikaansaamiseksi, jota kaikki turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet olisvat valmiita tukemaan. Toivomme on, että tällaisesta löytyisi sopu jo ensi viikonvaihteessa Genevessä.
Erityisen luontevaksi ja tärkeäksi yhteistyön kohteeksi Yhdysvaltain ja Suomen välillä on noussut naisten aseman ja oikeuksien vahvistaminen. Pohjoismaan tasa-arvokysymyksissä pitkään profiloituneelle Suomelle tämä on luontevaa ja se on nimenomaan Clintonin ulkoministerikaudella ja presidentti Obaman tuella noussut tärkeäksi prioriteetiksi myös Yhdysvalloissa. Osallistumme siten mielellämme Yhdysvaltain uuteen Equal Futures Partnershipiin ja pidämme Yhdysvaltain Obaman kaudella tekemiä injauksia LGTB-oikeuksien nostamisesta keskeiseksi ihmisoikeuskysymykseksi tervetulleina.
Käytimme ulkoministereinä maittemme puheenvuorot Rio+20 konferenssissa. Molemmat pidämme nyt kokouksen jatkotyötä ja erityisesti vahvojen ja selkeiden kestävän kehityksen tavoitteiden valmistamista ratkaisevana sille, saavutammeko todella ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen tilan maapallollamme.
27.5. 2012
