Neuvottelut kansainvälisen asekaupan säätelyä koskevasta sopimuksesta lähtivät takkuillen liikkeelle YK:ssa. Kaksi päivää käytettiin ensin kiistelyyn siitä, miten palestiinalaisten osallistuminen kokoukseen olisi järjestettävä. Lopulta syntyi kaikille enemmän tai vähemmän pitkin hampain hyväksyttävä kompromissi ja kokous pääsi alkamaan. Palestiinan edustautumiskysymyksellä ei ollut mitään tekemistä itse neuvoteltavan sopimuksen kanssa, mutta äänestykseen päättyessään kiista olisi voinut pahimmassa tapauksessa kaataa koko neuvotteluprosessin. Kokonaan poissuljettu ei ole sekään, että jotkut heittäytyivät kiistaan juuri tässä tarkoituksessa.
Ääänetys, jos sellaiseen olisi päädytty, olisi voinut helposti näyttää ulkopuolisten silmissä UNESCO-äänestyksen uusinnalta jo ennen kuin oli tietoa edes ehdotusten sisällöstä ja vaikka kansainvälisoikeudellinen asetelma oli erilainen. EU olisi ollut jälleen hajalla, kun jotkut jäsenmaat, toisin kuin Suomi, jo ennen keskustelun aloittamista ilmoittivat miten tulevat joka tapauksessa äänestämään. Kun myös pohjoismaat näyttivät olevan vähän eri linjoilla olimme varautuneet siihen, että Suomi olisi yhdessä kuuden muun koko neuvotteluprosessin käynnistäneen aloitteentekijän kanssa pidättäytynyt äänestyksessä, koska halusimme olla vaarantamatta neuvotteluprosessia tärkeästä sopimuksesta. Koska näiden seitsemän maan joukossa oli UNESCO-äänestyksessä kolmella eri tavalla menetelleitä maita olisi tämä antanut uskottavan viestin halustamme korostaa Arms Trade Treatyn tärkeyttä ja ensisijaisuutta.
Tämä tilanne kuitenkin vältettiin, mutta se ei tarkoita sitä että neuvotteluprosessi etenisi nyt ongelmitta. Vahvaa ja kattavaa sopimusta ajavan seitsemän sponsorivaltion joukossa vallitsi kuitenkin luottavainen tunnelma onnistumisen suhteen. Vesittäjiä on varmasti liikkeellä, mutta haluamme luottaa siihen, että laittomasta ja säätelemättömästä asekaupasta eniten kärsivän kehitysmaaryhmän paine sekä Oxfamin, Amnestyn ja lukuisten muiden kansalaisjärjestön aktiivisuus asiassa voittaa vahvaan sopimukseen vielä kohdistuvat epäilyt. Hyvä asia myös on, että menettelytapakysymyksessä hajanainen EU on kuitenkin yhtenäisesti vahvan sopimuksen kannalla.
5.7. 2012
