Tarvitaanko talouspaktia?

Helsingin Sanomat, jonka pääkirjoitusten sävy on jo pitkään tuonut mieleen paavillisen erehtymättömyyden, katsoo, että alla olevissa näkemyksissäni ”on enemmän ideologiaa kuin käytännön kohtuutta”. Epäloogisesti lehti silti itse asiassa yhtyy kritiikkiini sopimuksen vähäisestä lisäarvosta jo hyväksyttyyn ns. six pack -lainsäädäntöön verrattuna. Yhden lisäpiirteen sopimus kuitenkin tuo, kun se kiristää vuotuisen alijäämärajan yhdestä prosentista 0,5 prosenttiin BKT:stä, millä ylitulkittuna voisi todella olla vahingollisia seurauksia.Suomessa ei ollut ongelmia hyväksyä six pack -pakettia siksi, että se toisin kuin uusi sopimusluonnos on valmisteltu ja hyväksytty EU:n normaalissa päätöksentekoprosessissa ja sen toimeenpano nojautuu olemassaoleviin, kaikki jäsenvaltiot kattaviin rakenteisiin. Uuden sopimusluonnoksen epämääräinen ja läpinäkymätön valmistelutapa sekä pysyviä unionirakenteita edelleen sekoittavat uudet sopimusrakenteet eivät ainakaan lisää luottamusta EU:n demokratiaan ja sen kykyyn kohdella kaikkia jäsenvaltiota tasapuolisesti. Komission asemaa heikennetään edelleen, mikä myös HS:n  aikaisemmissa linjauksissa on ollut iso synti.Sopimuksen käsittelyn kyseenalaisiin piirteisiin ja sisällöllisiin ongelmiin on kiinnitetty huomiota niin Euroopan parlamentissa kuin monien talousoppineiden puheenvuoroissa. On huolestuttavaa jos tälle keskustelulle ei haluta myöntää sijaa myös Suomessa.Olen samalla pitänyt ymmärrettävänä, että Suomen aseman kannalta on kaikesta huolimatta perusteltua liittyä sopimukseen, jos muut euromaat siihen joka tapauksessa liittyvät ja edellyttäen, että alkuperäisen sopimusluonnoksen pahimmat perustuslailliset kuprut saadaan poistetuksi. 21.1. 2012