Suomi on jo pitkään ollut hyödyllisiä rauhanvälityspalveluksia tuottava maa. Tässä ovat olleet mukana niin Suomen valtio, yksittäiset YK:n tai muiden toimijoiden tehtävissä palvelleet suomalaiset diplomaatit kuin monet kansalaisjärjestötkin.
Viime vuonna käynnistimme yhteistyön Turkin kanssa tavoitteena rauhanvälityksen vahvistaminen myös YK:n toiminnassa. Kokosimme välityksen ystävät-ryhmään reilun tusinan maita sekä YK:n sihteeristön ja alueellisten järjestöjen edustuksen ja saimme kesäkuussa YK:n yleiskokouksen yksimielisen hyväksynnän Turkin ja Suomen esittämälle päätöslauselmalle.
Päätöslauselman hyväksyminen on osoitus rauhanvälityksen kasvavasta merkityksestä. Ystäväryhmän onnistunut tapaaminen New Yorkissa, jossa lähes kaikkien ryhmän maiden ulkoministereiden ohella oli mukana myös alueellisten järjestöjen korkeinta johtoa ja kansalaisjärjestöjen edustus, kannustaa jatkamaan aloitteellisuuteemme kohdistuvien odotusten täyttämiseksi ja toimimaan meille osoitetun johtoroolin edellyttämällä tavalla.
Suurvalta-aseman tavoittelemisesta ei silti tässäkään yhteydessä kannata puhua. Näin jo siksi, että suurvallalla odotetaan olevan käytössään suurvallan resurssit, kun valitettava tosiasia on, että julkisten menojen karsimispaineet kohdistuvat myös rauhanvälitystoiminnan ja siviilikriisinhallinnan resursointiin. Tehtävämme on paremminkin auttaa mobilisoimaan resursseja samaan tarkoitukseen kaikilta tahoilta ja myös ei-valtiollisilta toimijoilta. Tämäkin tulee tarkasteltavaksi hallitusohjelman mukaista rauhanvälityksen toimintaohjelmaa valmisteltaessa. Samassa yhteydessä tutkitaan myös mahdollisen vakausrahaston perustamista, jonka kautta niukkoja voimavaroja voidaan tehokkaammin ja nopeammin osoittaa käyttöön eri tarpeita vastaavasti.
Tiivis pohjoismainen yhteistyö on luonnollinen viiteryhmä myös rauhanvälityksessä. Emme tässäkään kilpaile keskenämme vaan täydennämme ja tuemme toisiamme voidaksemme parhaiten olla hyödyksi. New Yorkissa pohjoismaiset ministerit antoivat tukensa esityksellemme pohjoismaisen rauhanvälitysyhteistyön verkoston perustamisesta. Siinä olisivat mukana niin valtionhallinnon, kansalaisjärjestöjen kuin tutkimuslaitostenkin edustajat. Perehdytys ja tutkimus olisivat yhteistyön ensimmäiset kohteet ja siitä voidaan edetä myös yhteistyöhön konkreettisissa rauhanvälityksen projekteissa.
1.10. 2011
