Olin eilen ensimmäisen kerran uuden ulkoasiainneuvoston (UAN) kokouksessa Brysselissä. Uusi tässä tarkoittaa sitä, että Lissabonin sopimuksen voimaantultua on entinen yleisten ja ulkoasiainneuvosto (YAUN) jaettu kahtia niin, että jälkimmäisessä pysyvänä puheenjohtajana toimii EU:n ulkosuhteista vastaava korkea edustaja Cathy Ashton. Muutos on myös siinä, että nykyisin neuvoston vähän aikaisempaa pienemmässä pöydässä istuvat vain ministerit, avustajat ovat kokoussalin ulommmalla kehällä.
Muutoin ei ero aikaisempaan ole kovin suuri, ei liion käsiteltävien asioiden osalta. Eilinen kokous aloitti pitkällä keskustelulla Lähi-idän tilanteesta. Kun hyväksytyt päätelmät alkoivat lauseella, jonka mukaan ”EU on edelleen sitä mieltä, että tarvitaan pikaista etenemistä kohti kahteen valtioon perustuvaa Israel-Palestiina konfliktin ratkaisua”, saatoin todeta, että sama lause olisi voinut olla sellaisenaan päätelmissä (ja mahdollisesti olikin) yksitoista vuotta sitten osallistuessani ensimmäistä kertaa silloisen YAUN:in kokoukseen.
Sen sijaan on erittäin epätodennäköistä, että tällaista vetoomusta voitaisiin vielä yhdentoista vuoden kuluttua esittää. Aika ei nimittäin ratkaise ongelmaa, vaan tekee tämän Oslon sopimuksesta alkaen tarjolla olleen kahden valtion ratkaisun koko ajan vaikeammaksi. Tämän hetken kiireellisyyden aiheuttaa se, että palestiinalaiset ovat ilmoittaneet hakevansa YK:n jäsenyyttä syksyllä, jolloin kaikki YK:n jäsenvaltiot, joista iso osa on jo tunnustanut Palestiinan, joutuvat ottamaan kantaa asiaan. Se että palestiinalaiset vievät asiansa YK:hon ei ole tuomittavaa vaan päinvastoin se tie, jota kaikkien muidenkin konfliktien rauhanomaisen ratkaisun hakemiseksi tulisi käyttää.
Palestiinalaisten pyrkimys on siten paitsi ymmärrettävä myös legitiimi, mutta eri asia on onko se kuitenkaan nyt paras ja toimiva tie kestävään rauhansopimukseen. Se on kuitenkin se, mihin on pakko muidenkin varautua ottamaan kantaa, ellei ennen sitä tapahdu jotain neuvottelupöytään paluuta merkitsevää läpimurtoa. Sen aikaansaamiseksi pallo on YK:n, EU:n, USA:n ja Venäjän muodostamalla kvartetilla, joka kuitenkaan ei viime viikolla päässyt vielä yksimielisyyteen etenemistavasta. Kvartetin jäsenistä taas EU:lla voi olla parhaat mahdollisuudet ja ainakin suuri intressi oman yhtenäisyytensäkin varjelemiseksi tehdä hartiavoimin töitä sellaisen etenemistavan ratkaisun löytämiseksi ennen YK:n syksyn istuntoa, joka mahdollisimman laajasti kokoaisi kansainvälisen yhteisön tuen taakseen tavalla, joka saattaisi vastahakoisimmankin osapuolen takaisin rauhanprosessin neuvottelupöytään. Tässä EU-ministerit antoivat voimakkaan ja yksiselitteisen tuen Cathy Ashtonin johdolla tapahtuvalle diplomatialle.
19.7. 2011
