Olen jo ainakin kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran kirjoittanut, että sivistysvaltiossa tuliaseet kuuluvat vain viranomaisten käyttöön ja ettei niiden säilytyspaikka ole kotona. Kaikki mikä Suomessa ja muualla on erilaisten ampumisvälikohtausten merkeissä viime vuosina tapahtunut on vain vahvistanut tätä näkemystäni. Totta kai on selvää, etteivät tiukimmatkaan aselait voi kokonaan estää tällaisia murhenäytelmiä. Laillisten aseiden rinnalla Suomessakin liikkuu tavaton määrä laittomia aseita – joista niistäkin iso osa on alun perin laillisesti hankittuja, mutta ovat voineet esim. kotimurtojen yhteydessä päätyä rikollisiin käsiin.
Luotan myös siihen, että valtaosa metsästäjistä ja ampumaurheilun harrastajista käyttää ja käsittelee aseitaan vastuullisella ja hyväksyttävällä tavalla. Valitettavasti näitäkin harrastuksia on voitu käyttää peitteenä aivan muunlaisiin tarkoitusperiin, joita lupia myöntäneet viranomaiset eivät ole havainneet. Valtaosaltaan näihin harrastuksiin liittyvät aseet voitaisiin jo nyt ilman kohtuutonta haittaa koota rekisteröityjen ja valvottujen seurojen tiloihin säilytettäviksi. Tällaisia tiloja on nykyisin vielä riittämättömästi, mutta sopivalla siirtymäkaudella tällainen muutos on toteutettavissa. Silloin on kyse nimenomaan näihin harrastuksiin sopivista aseista.
Sellaisia automaatti- ja konetuliaseita, jotka on suunniteltu sotilas- ja viranomaiskäyttöön, ei kukaan muu tarvitse eikä sellaisiin tule lupia myöntää. Sama koskee myös esim. kaikkia yli kymmenen ammuksen lippaita käyttäviä aseita, jollaista esim. Breivik käytti surmatyössään.
Olen saanut tämän näkemykseni esittämisestä paljon palautetta. Iso osa siitä on ollut myönteistä ja kiittävää. Toisaalta osa on tullut suorastaan asefetisisteiksi katsottavilta ihmisiltä, joiden henkinen koti tuntuu olevan amerikkalaista esikuvaansakin hörhöisempi ”kansallinen kivääriyhdistys”. Näiden tappoasekulttia vaalivien ihmisten kanssa ei rationaalinen vuoropuhelu valitettavasti ole mahdollista.
Ymmärrän kuitenkin niitä palautteen antajia, jotka ovat aidosti huolissaan tiukennusten vaikutuksesta laillisiin harrastusmahdollisuuksiin. Ilahduttavaa on, että varsin moni heistä on nyt myös valmis pohtimaan sitä, miten aseitten väärinkäyttömahdollisuuksia kuitenkin voitaisiin aselain tiukennuksin estää. Toivon, että nämä ihmiset saadaan rakentavasti mukaan jälleen käynnistyvään aselakien uudistamistarvetta pohtivaan työhön.
26.7. 2011
