EVA on julkaissut uusimman raporttinsa nimellä Kuluttajakansalaiset tulevat! – Miksi työn johtaminen muuttuu? Olen toistaiseksi tutustunut Ilkka Halavan ja Mika Panzarin kirjoittamaan raporttiin vain sitä koskevan uutisoinnin ja kirjoittelun perusteella, mihin myös oma kommenttini perustuu. Siitä voisi päätellä työnantajapiirien kokeneen suurta helpotusta voidessaan nyt ihan tutkimuksella osoittaa, ettei palkka olekaan työntekijöille enää tärkeä asia, ei ainakaan silloin kun kyse on pienistä palkoista – viesti optiohöysteisiä tuloja saavien kannustamisen tarpeesta veronalennuksin ym. ei sen sijaan ole vielä vesittynyt. Hesarin pääkirjoituksen mukaan raportissa painotetaan sitä miten uusi kuluttajakansalainen on ”shoppailija, joka ei enää ole valmis sitoutumaan yhteen työnantajaan ja yhteen uraan. Hän on valmis tekemään jatkuvasti uusia valintoja, joissa erilaiset työt sekä työn ja vapaa-ajan suhde vaihtelevat” suorastaan muodin mukaan. Tällaisiakin ihmisiä on varmaan koko ajan enemmän, mutta kuten raportin kirjoittajatkin toteavat on heidän piirtämänsä kuva kärjistys. Sopii myös pohtia, onko tämä uusi suhtautuminen ihmisistä vai yrityksistä lähtöisin? Eivätkö juuri työnantajat ole 80-luvulta alkaen tehokkaasti katkaisseet sitoutumisensa työntekijöittensä jatkuvaan työsuhteeseen ja hyvinvointiin, itse ulkoistaneet vakituista työtä tekeviä ihmisiä prekariaatti-suhteeseen ja karttaneet pysyviä ja täysaikaisia työsuhteita? Mutta jos EVA-raportti nyt takoo heidän päähänsä, että työnantajien on syytä tulevaisuudessa kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota taas työkulttuuriin ja työn mielekkyyteen, eli vanhakantaisesti sanoen työviihtyvyyteen, niin hyvä niin. Kunhan kuitenkin vielä maksaisivat kohtuullisen toimeentulon mahdollistavan palkankin myös johtokunnan kerroksen alapuolella työtään tekeville. 5.10. 2010
5.10.2010
