Pohjoismaiden neuvoston valiokunnat kokoontuivat vaalienjälkeisessä Ruotsissa. Jotkut ovat pitänneet vaalitulosta niin historiallisena, että se tarkoittaisi suorastaan sosialidemokraattisen Ruotsin kuolemaa. Se tuntuu kuitenkin vahvasti liioitellulta. Vaikka kokoonnuimme sverigedemokraattien vahvalla kotiseudulla ei katukuvassa sen enempää ihmisten mielenmaisemissakaan mitään järjestelmämuutosta voinut aistia.
Ruotsin vaalitaistelusta minulle siihen pieneltä osin osallistuneena jäänyt kuva oli se, että blokkien väliset erot yritettiin supistaa puolin ja toisin aika näköalattomiksi kruunumääräisiksi eroiksi erilaisten porkkanalupausten välillä. Näissä oloissa puoluejohtajien persoonallisuudet ja muut toissijaiset asiat saivat kenties kohtuuttoman ratkaisevan merkityksen. Niinhän oli jo edellisissä vaaleissa: pidän edelleen hyvin todennäköisenä, että ellei Anna Lindhin elämä olisi päättynyt traagiseen murhaan, hän olisi vienyt neljä vuotta sitten Ruotsin sosialidemokraatit vaalivoittoon, mihin jo vallankäyttöönkin väsähtänyt Göran Persson ei enää uskottavasti kyennyt. Eikä ole mitään syytä olettaa, että Lindhin hallitus olisi hoitanut asioita Reinfeldtin hallitusta huonommin ja siksi jäänyt vaille uusittua mandaattia.
Aiemmin Ruotsin moderaatit julistivat järjestelmämuutosta ja säikäyttivät Ruotsin hyvinvointivaltiota arvostavat äänestäjät pysymään sosialidemokraattien takana. Reinfeldtin noustua oikeistopuolueen johtoon on puolue huolellisesti välttänyt Ruotsin hyvinvointivaltiomallin avointa haastamista. Moderaatit julistautuivat työväenpuolueeksi ja lupasivat toteuttaa työllisyyttä parantavaa ja laajaa hyvinvointivaltiota ylläpitävää politiikkaa paremmin, kuin mihin sosialidemokraatit kykenivät. Tosiasiassa Ruotsin porvarihallituksen politiikka on ollut useimmiten varovaista, mutta selvästi oikeistolaista ja uusliberalismista inspiraationsa saanutta, vaikka retoriikassa moderaatit etenivät jo edellisten vaalien työväenpuolueesta Ruotsin ainoaksi työväenpuolueeksi!
Suomessa yli 30 prosentin ääniosuus olisi sosialidemokraateille unelmatulos ja monille muillekin nykymaailman sosialidemokraateille hieno saavutus, mutta Ruotsissa se oli raskas tappio. Suomen ja Ruotsin poliittiset olot eivät koskaan ole yksi yhteen toisiaan heijastavia, mutta kun Ruotsin demarit nyt paneutuvat siihen miksi ja miten näin on heille käynyt, on siinä pohdinnassa myös runsaasti meillekin tärkeää opittavaa.
23.9. 2010
