Merirosvovaltio Israelin eilinen tappava isku puhuttaa ja kuohuttaa mieliä myös täällä Madridissa kansallisten parlamenttien Eurooppa-valiokuntien COSAC-kokouksessa. EU onkin heti Catherine Ashtonin suulla tuominnut tapahtuman, mikä täällä tyytyväisyydellä on rekisteröity. Lausumat eivät kuitenkaan riitä, vaan niiden on myös johdettava toimiin jotka tekevät selväksi ettei edes Israel ole kansainvälisen oikeuden yläpuolella. Edelleenkin odotetaan tarkempaa ja luotettavampaa tietoa tapahtumien täsmällisestä kulusta, mutta oleellinen on jo ollut kauan tiedossa. Israelin miehityspolitiikka yleensä ja Gazan humanitaarista katastrofitilannetta ylläpitävä saarto erityisesti synnyttävät koko ajan kasvavia protesteja, joihin Israel vastaa aina täysin kestämättömällä ja suhteettomalla, usein tappavalla voimankäytöllä. Sillä seikalla tarttuiko joku seipääseen tehdäkseen vastarintaa israelilaisten kommandojen iskiessä kansainvälisillä vesillä ei ole arvioinnissa oleellista merkitystä; merirosvojen noustessa laivaan ei vastarintaan ryhtyneitä voi tuomita, olkoonkin ettei se seurauksia ajatellen ollut viisasta. Vapaa Gaza -liike, joka laivat oli humanitaarisilla avustustarvikkeilla varustanut – kenties jopa leikkikaluilla, jotka myös kuuluvat Israelin kieltämien tavaroiden listalle – ei ole terrorismia tukeva väkivaltaliike, vaan osa maailmanlaajuista kansalaisaktivismia, joka haluaa murtaa alistamisen, väkivallan ja oikeudettomuuden noidankehän lähi-idässä, jonka yksi tekijä on Gazan saarto. Vastuussa ovat myös Israelin politiikan hiljaisesti hyväksyneet ja sen käyttämille laittomille menetelmille silmänsä sulkeneet ulkopuoliset, jotka näin ovat ruokkineet Israelin piittaamattomuutta kansainvälisestä oikeudesta. Se mikä välittömästi pitäisi tehdä on purkaa Gazan saarto ja siten vähän helpottaa maailman suurimmassa avovankilassa asuvien palestiinalaisten elinoloja. 1.6. 2010
1.6.2010
