Juuri nyt on hyvä aika
Nadine Gordimerin romaanin päähenkilöt ovat valkoinen ja äidin puolelta juutalainen Steve sekä musta zulu Jabulile, jotka tutustuivat, rakastuivat ja avioituivat maanpakolaisina Zwasimaassa. Siellä he kumpikin osallistuivat ANC:n joukoissa maan vapautustaisteluun, jonka kuluessa molemmat olivat myös pidätettyinä. Vapauden koitettua heidän kaksilapsinen perheensä sai laillistetun aseman ja he saattoivat jatkaa uraansa, Steve kemistinä ja yliopiston apulaisprofessorina, Jabu ensin opettajana ja työn ohella opiskeltuaan lainoppineena asianajajana. Keskiluokkaistuneet vapaustaistelijat ovat menestyneitä ja asuvat monikultuurisella esikaupunkialueella, jossa heidän ystäväpiiriinsä on sopivasti uskonnollisesti, rodullisesti ja sukupuoliselta suuntautumiseltaan sekoittunutta.
Heidän elämänsä etenee, mutta molemmat vapaustaistelun arvoista kiinnipitävät kokevat kasvavaa vieraantunesuutta uuden Etelä-Afrikan tuottamiin pettymyksiin: maata halltisevan ANC:n johdon kyvyttömyys ja haluttomuus puuttua kasvavaan eriarvoisuuteen muuten kuin todellista tasa-arvoa tuottamattomilla populistisilla eleillä, Zuman presidenttikaudella syvetynyt korruptio, arjen kasvava väkivaltarikollisuus ja lisääntyvä zimbabwelaisiin ja muihin Etelä-Afrikkaan hakeutuneisiin pakolaisiin kohdistuva muukalaisviha kypsyttää ensin Stevessä lopulta myös Jabun hyväksymisen saavan halun hakeutua siirtolaisina Australiaan.
Gordimer on vahvimmillaan kuvatessaan sitä, miten politiikka, rotu- ja kulttuurierot ja poikkeavat kokemukset heijastuvat ja vaikuttavat ihmisten elämään, ajatuksiin ja tapoihin. Politiikka ja yhteiskunta ovat koko ajan läsnä kirjassa, joka henkilöiden kommenttien kautta seuraa esim. väkivaltaista, rasistista ja populistista retoriikkaa viljelleen ANC:n nuorisojohtaja Julius Maleman nousua ja miten se osaltaan loi pohjaa ANC:sta eronneiden uudelle puolueelle. Kirja päättyy ennen kuin Malema lopulta erotettiin ANC:sta. Erottamisensa jälkeen Malema vaati etelä-afrikkalaisia kohtelemaan häntä samanlaisella kunnioituksella kuin Nelson Mandelaa, mitä paikallinen koomikko kommentoi heti toteamalla: Loistava ajatus, aloitetaan 27 vuoden vankeudella…”. Gordimer olisi varmasti voinut saada tästäkin replikoinnista aineistoa romaaniinsa.
Etelä-afrikkalainen nobel-kirjailija Nadine Gordimer on aina ollut ”poliittinen” kirjailija, mikä ei tarkoita sitä, että hän olisi saarnaava sellainen. Voi myös kysyä olisiko muu edes ollut entisessä ja kenties nykyisesskäkään Etelä-Afrikassa mahdollista. Kuukausi sitten 90 vuotta täyttänyt Gordimer on julkaissut tämän uusimman romaaninsa vuosi sitten. Toisin kuin joskus muiden kunnioitettujen pitkäikäisten kirjailijoiden kohdalla, ei kirjaa lukiessa kertaakaan tule mieleen, että se olisi kannattanut jättää tekijän jälkimaineen vuoksi julkaisematta.
Joulukuu 2013
