Tuhat vuotta taloushistoriaa parilla sadalla sivulla
Helsingin Yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma on aikaisemmin kunnostautunut laajojen yrityshistorioiden kirjoittajana. Niissä hän on osoittanut taitonsa käsitellä alkuperäislähteiden etsintää ja käyttöä edellyttäviä aiheita hyvinkin yksityiskohtaisesti. Samalla hän käsittelee aiheitaan kuitenkin tavalla, joka asettaa kyseisten yritysten synnyn ja kehityksen kiinteästi politiikan ja talouden yleisen kehityksen raameihin. Se että Suomessa julkaistaan nykyisin paljon korkeatasoisia ja yleisen historiantutkimuksen kannalta arvokkaita yrityshistorioita, joilla ei ole mitään tekemistä varhemmin harrastettujen historiikkien tai kiiltokuvateosten kanssa on paljolti Kuisman ansiota, joka on omilla teoksillaan nostanut riman varsin korkealle. Politiikan ja talouden yhteyden analyysi ja ymmärrys onkin erityisen välttämätöntä käsiteltäessä kolmen niinkin poliittisen yrityksen historiaa kuin mitä Kuisman kirjojen kohteet Outokumpu, Neste ja Kansallis-Osake-Pankki ovat olleet.
Uudessa teoksessaan Kuisma on ollut päinvastaisen haasteen edessä, kun tehtävänä on, kokonaisuuden hahmottamista joskus vaikeuttavat yksityiskohdat häivyttäen, tiivistää tuhannen vuoden talouden kehitys Suomessa 240 sivuun. Loistavasti on Kuisma tästäkin haasteestaan selvinnyt. Myös Suomen metsäteollisuuden historian kirjoittaneen tekijän voikin sanoa näkevän hyvin metsän puilta. Politiikka tässä hänen uudessa Suomen taloushistorian kirjassaan painottuu jopa siinä määrin, että pelkistäminen tuntuu paikoin melkein häivyttäneen koko talouden kuvasta politiikan viedessä kaiken huomion. Ja kun taloushistoria aiemmin oli nimenomaisesti talous- ja sosiaalihistoria -nimisen oppiaineen osa, niin nyt Kuisman tiivistelmässä sosiaalinen kehitys on jätetty niin ohueksi, että sen suhde poliittisiin tapahtumiin jää suorastaan hämäräksi.
En siis suosittelisi Kuisman kirjaa Suomen historian ensimmäiseksi saatikka ainoaksi perusoppikirjaksi, vaan paremminkin jo jonkin verran historiaa tuntevien käyttöön erinomaiseksi kertaukseksi ja kokoavaksi yhteenvedoksi. Silloin tulevat helpommin ymmärrettäviksi myös Kuisman oivaltavat vertaukset katolisesta kirkosta uskonpuhdistusta edeltänyttä Eurooppaa direktiiveillään hallinneena konsernina, tai Suomen paluusta EU:n jäsenenä samankaltaiseen asemaan monikansallisen imperiumin kosmopoliittisesta ilmapiiristä ja mahdollisuuksista nauttivana osana kuin sillä oli Venäjän keisarikunnan viimeisinä aikoina.
Kuisman teos on todennäköisesti ensimmäinen talous- ja poliittisen historian tiivistelmä, jossa ei ole ainuttakaan taulukkoa tai kuviota. Se ei tämänkaltaisessa teoksessa ole kuitenkaan puute, vaan pikemminkin ansio. Kuisma esittelee laajat kaarensa sujuvasti ja pelkistävästi. Joistain valinnoista sen suhteen, mitä pelkistyksiin on otettu ja mitä jätetty pois, voi olla toistakin mieltä, mutta se ei teoksen ansioita mitätöi.
Miten Suomen poliittinen taloushistoria tästä ajasta eteenpäin on kirjoitettavissa on sitten eri asia. Ei ole enää näköpiirissä yhtä kattavaa, 1800-luvun lopulle pätenyttä kiteytystä kuvaamaan Suomen suhdetta ulkomaailmaan kuin ”suolaa sisään, puuta ja tervaa ulos”, millä Kuisma kuvaa Suomen kaupan rakennetta. Vai joko olemme sivuuttaneet sen ajan, jolloin erillisestä Suomen taloudesta voitiin mielekkäällä tavalla puhua?
Huhtikuu 2009
