Taidebyrokraatin maailman romahtaessa
On vuosi 1985. Neuvostoliitossa otetaan glasnostin ja perestroikan ensimmäisiä askeleita, ja ne kaikuvat myös Neuvostoliiton kulttuuribyrokratiaan tavalla, joka kokonaan sekottaa ja romauttaa arvostetun Art of the World-lehden päätoimittaja Anatolij Sukhanovin elämän. 56-vuotias Sukhanov on ollut alunperin surrealismista kiinnostunut avantgardistinen maalari, joka oli mukana Maneesissa vuonna 1962 järjestetyssä uuden taiteen näyttelyssä, joka suljettiin heti sen jälkeen kun pääsihteeri Hrustshev kävi sen katsomassa ja haukkumassa. 33-vuotias Sukhanov päätyy puoluebyrokraattina menestyneen appi-isänsä johdatuksessa kääntämään selkänsä omalle taiteelleen ja hänestä tulee vähitellen sosialistisen realismin nimeen vannova johtava taidekriitikko, päätoimittaja ja puolueen jäsen, joka perheineen pääsee nauttimaan nomenklatuuran etuoikeuksista autonkuljettajineen ja muine etuineen.
Sukhanovin saavuttama taidebyrokraatin mukava elämä järkkyy useiden samanaikaisten tapahtumien ja sattumusten kautta. Sukhanov saa yllättäen ministeriöstä kehotuksen kirjoittaa lehteensä Salvador Dalista, jonka hän tekee oikeaoppisesti dekadentin taiteilijan tuomiten. Juttu ei kuitenkaan ilmesty, vaan sen sijaan lehteen pannaan tuntemattomasta ilmestyneen ja Sukhanovin serkuksi esittäytyneen Fjodor Dalitskin arvostava artikkeli toisesta siihenastisesta epätaitelilijasta, sosialistisen isänmaansa jo vuonna 1920 jättäneestä Marc Chagallista. Sukhanov pannaan sairaslomalle ja hänen autonkuljettajansa siirretään muihin tehtäviin.
Samanaikaisesti Sukhanovin perhe on hajoamassa. Sukhanovin vaimo muuttaa datsalle ottaakseen mieheensä etäisyyttä, isänsä byrokraattiset menestysarvot omaksunut poika muuttaa äidinisänsä suojelukseen, isänsä alkuperäiset boheemitavat omaksunut tytär muuttaa uuden hippisukupolven lauluntekijän luo sen jälkeen kun isä on sekavassa tilassa yllättäen palanut kotiin kesken tyttären järjestämää lauluntekijän huumepitoista kotikonserttia. Sukhanov on myös sattunut kaupungilla kohtaamaan vaimonsa ensimmäisen rakastajan ja itsenäiselle taidenäkemykselleen uskollisena pysyneen, marginaaliissa kituvan taiteilijatoverinsa.
Kaikki nämä kohtaamiset yhdessä ja erikseen manaavat esiin Sukhanovin nykyisyyden haastavat menneet ja hukutetut muistot. Byrokraatin maailman romahtaessa hän vaipuu puolittaiseen hallusinoivaan unimaailmaan kelaamaan elämäänsä ja valintojaan. Miten hänen lopulta käy jää tarkoituksella epäselväksi, sillä Grushinin romaani saa loppua kohden surrealistisia ja vaikeasti seurattavia käänteitä ja piirteitä jotka jättävät vaikutelman, ettei lupaavasti ellei peräti loisteliaasti alkanut tarina pysy loppuun saakka oikein kasassa.
Olga Grushin jatkaa venäläisten emigranttikirjailijoiden perinnettä. Neuvostoeliittiin vuonna 1971 Moskovassa syntynyt Grushin kävi koulua Prahassa ja Moskovassa, missä opetukseen Brezhnevin vuosina kuului mm. Kalashnikovin purkaminen ja kokoaminen, harjoitti taideopintoja Moskovassa ja sai 1989 stipendin yliopistoon USA:ssa, minne valmistuttuaan myös jäi. Grushin on julkaissut useita novelleja, mutta englanniksi kirjoitettu ja monia palkintoja kerännyt Sukhanov on toistaiseksi hänen ainoa romaaninsa.
Sitä onko Grushinin kirja käännetty venäjäksi ja miten siihen on Venäjällä suhtauduttu ei nopea nettiselailu vielä kerro.
Tammikuu 2009
