Linnasta linnaan 
Kuten Vaclav Havel itseironisesti kirjoittaa, on hänen elämäkertansa erityisesti amerikkalaisiin vetoava sadunomainen tarina viisi vuotta vankiloissa viettäneestä kommunismia vastustaneesta toisinajattelijasta, jonka moraalinen johtajuus Tshekkoslovakian samettivallankumouksessa vuonna 1989 nosti hänet neljään otteeseen yhteensä 13 vuodeksi Prahan linnan isännäksi eli ensin Tshekkoslovakian ja sen hajoamisen jälkeen Tshekin presidentiksi.
To the Castle and Back ei ole mikään tavanomainen elämäkerta, vaan hyvin erikoislaatuinen tekijän elämänvaiheista kertova kooste. Kirja koostuu kolmesta erilaisesta aineistosta, jota on siroteltu kirjaan lomittain. Ensinäkin Havelin jonkinlaisista päiväkirjamerkinnöistä, jotka on päivätty Havelin oleillessa ensin neljä kuukautta Yhdysvalloissa huhtikuusta 2005 alkaen ja sen jälkeen Hrádecêkissa seuraaavaan tammikuun alkuun saakka. Nämä merkinnät käsittelevät päiväkohtaisia tapahtumia ja ajankohtaisia asioita, mutta ovat myös yleistä filosofointia ja palautumia lähimenneisyyteen.
Toinen osio koostuu Havelin avustajilleen presidenttikautenaan lähettämistä kyselyistä, ohjeista ja kommenteista. Ne saattavat usein koskea usein hyvin käytännöllisiä matkoihin, presidentinlinnnan hoitoon, Havelin isännöimien tilaisuuksien ruokalistoihin ja muihin järjestelyihin tai hänen puheidensa laatimiseen liittyviä asioita.
Kolmas osio koostuu tshekkiläisen toimittajan Hvizdalan kirjallisista Havelin presidenttikautta koskevista kysymyksistä ja Havelin niihin antamista vastauksista. Vastaukset eivät kuitenkaan ole spontaaneja tai suullisia, vaan hyvinkin pohdittuja ja hiottuja pienoisesseitä, kuten Havelin useat puheetkin. Tshekin perustuslaki on hyvin parlamentaarinen eikä jätä valtionpäämiehelle paljoa suoria valtaoikeuksia ja kirjan perusteella saa sen käsityksen, että eniten Havelia presidenttinä työllisti puheiden kirjoittaminen, mihin tehtävään hän suhtautui kirjailijalle sopivalla vakavuudella.
Muodoltaan sekavanoloinen kirja voi aluksi ärsyttääkin, mutta tosiasiassa se on kuitenkin harkitumpi kuin päältä näyttää. Historiantutkijat ja monet muut olisivat varmaan toivoneet systemaattisempaa ja kattavampaa presidenttivuosien käsittelyä, mutta valikoivuus lienee tarkoituksellista, Havel lienee kirjoittanut juuri sen mitä halusikin, ei enempää eikä vähempää. Itseironiaa harjoittava Havel esiintyy mielellään jonkinlaisena Mr Chancena, joka vähän sattumanvaraisesti ja vastentahtoisesti on nostettu korkeaan asemaan, mutta paljastaa kuitenkin myös määrätietoisemman ja laskelmoivamman puolen itsestään.
Tshekin kehitys kommunismin romahduksen jälkeen ei sellaisenaan ole vastannut Havelin toiveita ja odotuksia ja hän myös suomii suorasanaisesti Tshekkiinkin pesiytynyttä korruptiivista mafiakapitalismia. Oma lukunsa on Havelin ja häntä presidenttinä seuranneen, Havelin aikana pääministerinä toimineen Vaclav Klausin tunnetusti avoimen antagonistinen suhde. Tästä on kirjassa paljon esimerkkejä. Absurdeimpia tapauksia on, kun Klaus viikottaisen tapaamisen päätteeksi ottaa taskustaan lehtileikkeen, jossa kerrotaan Havelin surunvalittelusta Frank Zappan kuoleman johdosta, antaen ymmärtää että tällainen lausuma ulkolaisen rockmuusikon poistumisen johdosta oli sopimaton. Havel kertoo omasta reaktiostaan hyvin oivaltavasti ja paljastavasti, että sen sijaan että olisi noussut ylös ja lopettanut keskustelun siihen, hän oli alkanut selitellä ja puolustella tekoaan. Sitä miten toisten nujertamiseen ja nöyryyttämiseen pyrkinyt Klaus pystyi saattamaan myös hänet sekaannuksen valtaan Havel kuvaa näin: ”Saatoin olla tuhat kertaa oikeassa, mutta mitä merkitystä oikeassa olemisella oli. kun olin alentumalla selittelyyn hitaasti mutta varmasti tehnyt itsestäni typeryksen”. Lohdullista havaita, etten ole ainoa joka on joskus sortunut samaan.
Syyskuu 2008
19.9.2008
