”…hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen.”
Risto Rytin ns. päiväkirjoista on aivan turhaan yritetty tehdä sensaatiota. Paljastuksista ei voi puhua silloin, kun kyse on ollut jo vuosia tutkijoiden ja kenen tahansa käytettävistä olleesta, joskin vähän käytetystä aineistosta. On mahdotonta identifioida yhtään historiallista tutkimusta,jonka johtopäätökset pitäisi näiden muistiinmerkintöjen valossa kirjoittaa uudelleen tai jotka edes minkään merkittävän yksityiskohdan osalta vaatisivat korjausta tai täydennystä.
Kirjan toimittaneet Ohto Manninen ja Kauko Rumpunen ovat itsekin todenneet saman, ja että uutta nämä muistiinpanot voivat tuoda lähinnä Rytin henkilökuvaan. Sitäkin on vaikea uskoa, siksi kemiallisen puhtaita nämä merkinnät ovat mistään henkilökohtaisesta oli sitten kyse arjen tapahtumista tai siitä mitä Ryti poikkeusajan suurista myllerryksistä ajatteli. Esim. Rytin okkultismiin viittaavista piirteistä ei löydy pienintäkään viitettä.
Päiväkirjasta puhuminen on myös jossain määrin harhaanjohtavaa. Oikeammassa kirjan toimittajat ovat, kun he kirjan esipuheessa puhuvat valtiomiehen ”muistiinpanoista”. Merkintöjä ei ole likikään päivittäin, harvimmillaan niitä on vain muutama kuukaudessa. Enimmäkseen ne ovat lyhyitä, joskus vain sanan tai parin mittaisia merkintöjä tyyppiä ”Lotta Svärdin vuosijuhlassa” tai ”Ruotsin uusi suurlähettiläs Westman vastaanotolla”. Pisimmät merkinnät koskevat muistionluonteisesti joitain tapaamisia ja niissä vältetään yleensä referointia pidemmälle menevää arvottamista tai analyysia. Toisaalta jotkut merkinnät kyllä vahvistavat sen, että Rytillä tällaista analyysikykyä oli silloin kun hän halusi siitä merkintöjä jättää.
Merkintöjen aitoudesta voi tuskin olla epäilystä, mutta niiden täydellisyydestä kylläkin. Manninen ja Rumpunen toteavatkin, että osa alkuperäismuistiinpanoista on kadonnut, mutta niiden sisältö on tallella sotasyyllisyysoikeutta varten laaditussa puhtaaksi kirjoitetussa koosteessa, ja toimittajat toteavat että se vastaa tarkistetuilta osiltaan sanasta sanaan alkuperäisaineistoa. Näin varmasti on, mutta kun on julkisuudessakin jo epäilty aineistoa kokonaan jätetyn käyttämättä on se tietenkin sellaista, joka tuhottiin tai erotettiin muusta aineistosta jo ennen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä.
Näistä huomautuksista huolimatta Rytin muistiinpanojen saattaminen julkaisuasuun ansaitsee kiitoksen ja on tuottanut historiasta kiinnostuneille hyödyllisen teoksen. Mutta se ei johdu niinkään Rytin merkinnöistä, joita silmämääräisesti arvioiden on reilusti alle puolet kirjan tekstistä, kuin Mannisen ja Rumpusen taustaa ja tapahtumia selventävistä pidemmistä väliartikkeleista sekä muiden Rytin keskustelukumppaneiden muistiinpanoaineistosta, päiväkirjoista ja raporteista otetuista otteista, jotka kertovat tapaamisista Rytin kanssa. Nämä Tannerin, Puntilan, USA:n lähettiläs Schoenfeldin, Saksan lähettiläs von Blücherin, Englannin lähettiläs Verekerin, Paasikiven ym. merkinnät antavat todellista syvyyttä ja taustaa tälle kirjalle, erityisesti silloin kun voi tehdä vertailuja Rytin usein huomattavasti niukempiin omiin merkintöihin.
Otsikokseen toimittajat ovat valinneet aika tyypillisen sota-aikaa ja sotajohdon pyrkimyksiä (vaikka ei todellisuutta ihan yhtä suuressa määrin) kuvaavan Ryti-sitaatin. Toinen huomattavasti hätkähdyttävämpi vaihtoehto olisi ollut: ”hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen”, minkä Ryti 4.6. 1942 kirjasi arvionaan tapaamastaan Adolf Hitleristä.
tammikuu 2006
