Wahlström och Widstrand, 526. s, Gjövik 2000
Per Albin Hansson – maan isä
En ole tutustunut Anders Isakssonin laajan, suorastaan monumentaalisen Per Albin Hansson-elämäkerran kolmeen aiempaan osaan. Nyt sarjan päättävän neljännen osan luettuani haluan ehdottomasti lukea myös aiemmat osat.
Halu ei johdu siitä että neljäs osa jäisi jotenkin torsoksi ilman edeltäviä osia. Landsfadern, joka pääosin keskittyy Hanssonin 14 vuotta vuodesta 1932 vuoteen 1946 kestäneeseen pääministerikauteen, on täysin itsenäinen kokonaisuus. Isakssonin teos ei ole myöskään liiaksi kronologian kahlima vaan sen puitteissa luodaan laajoja katsauksia mm hyvinvointipolitiikan ja kansankotikäsiteen taustoihin, ruotsalaisen yhteiskunnan yleiseen kehitykseen ja moniin aatevirtauksiin. Vaikka päähenkilö on Hansson esitellään myös muut ajan keskeiset ruotsalaisvaikuttajat riittävän laajasti. Siten se on enemmän kuin pelkkä elämäkerta: laajoja analyyseja ja yhteenvetoja esittävää historiantutkimusta ja tulkintaa. Viittauksista päätellen myös edelliset osat ovat olleet yhtä kiinnostavia.
Mielenkiintoisia kohteita kirjassa ovat mm selvitys siitä miten sosialidemokraattien esikeynesiläisä piirteitä sisältänyt kriisipolitiikka sai alkunsa talonpoikaispuolueen kanssa vuonna 1932 tehdyn ns lehmäkaupan yhteydessä. Isaksson riisuu sekä kriisipolitiikan että sen synnyn ympärille rakennettuja myyttejä ja osoittaa miten politiikan radikaalisuutta ja vaikuttavuutta on liioiteltu ja miten oli lähes sattuma että sosialidemokraattien yhteistyökumppaniksi löytyi juuri talonpoikaispuolue.
Isakssonin suuri ansio on, että hän osaa asettaa henkilöt ja tapahtumat laajoihin aikalaistaustoihin. Näin myöhemmin silmätikuiksi joutuneet 20- ja 30-lukujen rasismi ja rotuhygienia tai jo ennen sotaa käyttöönotetut sananvapauden rajoitukset saavat riittävän laaja-alaisen käsittelyn jossa ei tyydytä vain nykyarvoista käsin sen enempää kauhistelemaan kuin kaunistelemaan yksittäisilmiöitä.
Kirjan nimen mukaisena maanisänä Hanssonin maine ja asema oli vankimmillaan sodan alussa. Vaikka Hanssonin rooli sodanaikaisen kokoomushallituksen suvereenina johtajana oli reaalipoliittisesti menestys ei hänen maineensa kolhiintumatta kestänyt Ruotsin sopeutuvaisen sotapolitiikan kriittistä jälkiarviointia. Voi olla että Hanssonin dramaattinen kuolema 61-vuotiaana raitiovaunupysäkille tavanomaisen korttipeli-illan päätteeksi koitui jonkinasteiseksi pelastukseksi hänen jälkimaineelleen.
Sekin kannattaa noteerata, että Hanssonin elämäntavat ja erikoislaatuinen perhe-elämä eivät olisi mahdollisia yhdellekään viime vuosikymmenen pohjoismaiselle pääministerille.
Anders Isaksson on varsinaiselta ammatiltaan toimittaja mutta hänen työnsä täyttää vaativan tutkimuksen mitat. Työtä ei onneksi ole tehty toimituksellisten deadline’ien sanelemalla tavalla, vaan elämäkertasarjan osien ilmestymisen väli on ollut noin viisi vuotta.
syyskuu 2000
