Paavo Haavikko: Suuri keinottelu – Pariisin maailmannäyttelystä Tarton rauhaan

keino.jpg

Art House, Juva 1997,248 s.

Omanlaista historiankirjoitusta

Paavo Haavikko ei ole historioitsija, mutta hän osaa kirjoittaa historiasta mielenkiintoisemmin ja ainakin provokatorisemmin kuin useimmat historiantutkijat. Näin esimerkiksi Haavikon suurisuuntaisessa Suomen 1900-luvun historian synteesiyrityksessä Kansakunnan linja, jossa lanseerattiin käsite ”Tannerin tasavalta” kuvaamaan sotien välistä Suomea.

Jo kolme vuotta sitten ilmestynyt Suuri keinottelu – olen sen alennusmyynnistä hankkinut ja vasta nyt lukenut – ei saanut lainkaan samanlaista huomiota osakseen, vaikka tämä vuosisadan vaihteesta 20-luvun alkuun Suomen kehitystä käsittelevä opus sisältää monta mielenkiintoista ja provokatorista teesiä. Tällainen on esimerkiksi Eugen Schaumanin nimittäminen terroristiksi, joka laajemmin porvarillisen aktivismin tavoin oli luomassa sitä pohjaa, josta ensin valkoinen ja sitten punainen terrori vuonna 1918 kumpusivat.

Vielä provokatorisempi on Haavikon esittämä käsitys, että Schauman toimi tsaarin ohranan tiedostamattomana käsikassarana hankalaksi käyneen Bobrikoffin eliminoimiseksi ja että keskeinen henkilö tämän murhan järjestämisessä oli kaksoisagenttina toiminut ja myöhemmin provokaattori Soisalon-Soinisen murhannut Lennart Hohental. Pitävää alkuperäislähteisiin nojaavaa todistusketjua Haavikko ei teoriansa tueksi esitä, mutta loogisen faktoihin nojaavan päättelyketjun kylläkin.

”Porvarilliselle” valtavirtahistoriankirjoitukselle yhtä epämukavia käsityksiä Haavikko esittää myös jääkäriliikkeestä, Svinhufvudista, Mannerheimista ja laittomien sotilasmiljoonien perimisen edullisuudesta Suomelle muihin vaihtoehtoihin nähden. Toisaalta on Haavikolla myös paljon ”vasemmistolaista” totuutta rienaavia näkemyksiä.

Haavikko on tunnetusti taitava sanankäyttäjä, mutta välillä oopperalibrettoon yhtymäkohtia omaava tyyli ei kaikkia miellytä. Minua ei myöskään miellyttänyt Haavikon tapa sumeilematta lainata sivukaupalla eri aikalaiskirjoittajien ja tutkijoiden tekstejä niin, että teos paikoin muistuttaa kollaasityötä.

Syyskuu 2000