GUE/NGL, 191 s., Vaasa 2001
Liittovaltio Ilmestyskirjan petona
Esko Seppäsen uusi ilmaisjakeluna jaettava ja EUn liittovaltiokehitystä sellaisena kuin Seppänen sen näkee käsittelevä ilmestyskirja osoittaa Claes Anderssonin politiikan muistelmissaan esittämän arvion erittäin paikkansapitäväksi. Mutta osoittaako se oikeaksi myös Anderssonin jatkon, jonka mukaan ”Seppänen ei totisesti suhtautunut maailmaan kuin kyselijä tai analyytikko. Faktoja hän näytti tarvitsevan vain sikäli kuin ne vahvistivat hänen omia näkemyksiään”?
Enemmän kuin kukaan muu suomalaispoliitikko, Paavo Väyrynen mukaanlukien, kykenee Seppänen aiheuttamaan kanssaihmisissään allergisia reaktioita, ei vähiten omissa puoluetovereissaan. Häneen suhtaudutaan vähän kuin Slobodan Miloseviciin vaikkei häntä ole edes etsintäkuulutettu. Ei ihme jos Seppästä pidetään pahana rasitteena puolueensa salonkikelpoisuudelle. Meillä muilla pitäisi kuitenkin olla varaa suhtautua häneen ja hänen kirjoitteluunsa vähän vapaammin.
On sanottava että Liittovalito. Nyt? on, paitsi sujuvasti ja hauskasti kirjoitettu ja päiväkirjamuodossaan jopa persoonallinen, myös paljon hyödyllistä tietoa sisältävä. Tämä koskee ennen muuta elämää europarlamentissa.
Totta kai Seppänen käyttää faktoja valikoivasti, mutta tahallisesta disinformaatiosta häntä on vaikea saada kiinni. Toki hänen analyysinsa EU-kehityksestä on tarkoitushakuista ja liittovaltiopelossaan jo vähän vainoharhaistakin, mutta hän voi myös laukoa joistain asioista, henkilöistä ja EU-maista sellaista, jota vastuullisemmassa asemassa oleva ei voi toistaa vaikka samaa mieltä olisikin.
On tärkeää, että niin Suomessa kuin EUssa laajemminkin osattaisiin käydä avointa ja kunnon dialogia myös euroepäilijöiden ja EU-kriitikoiden kanssa. Jos EUn peruskirjoja lähdetään Nizzassa sovitulla tavalla konventtimenetelmällä uusimaan on parempi, että jarrumiehetkin ovat siinä työssä mukana. Tätä mahdollisuutta tosin Seppänen itse saattaisi eniten säikähtää.
tammikuu 2001
