Pocket Essentials, 96 s., Harpenden 2001
Konspiraatiosta ja paranoiasta
Olen vuosikausia hellinyt ajatusta, että joskus vielä kirjoittaisin valtio-opin ja historiantutkimuksen yhdistävän ns. magnum opukseni paranoian ja konspiraation suhteesta politiikassa ja historiantutkimuksessa. Hypoteesini on, että salaliittojen olemassaoloa koskevat enemmän tai vähemmän vainoharhaiset uskomukset selittävät enemmän ihmisten käyttäytymistä politiikassa ja historiallisia tapahtumia, kuin itse salaliitot.
Aineistoa tällaista työtä varten on valtaisa määrä ja internetin aikakaudella se tuntuu vielä lisääntyvän eksponentiaalista vauhtia. Parhaimmillaan nettiavaruus on arvokas tiedon määrää ja sen saatavuutta lisäävä väline, mutta se on myös paikka, jossa kaikenlainen huuhaa ja humpuuki voi vapaasti kukoistaa ja joka on avannut kaikille maailman hörhöille mahdollisuuden levittää mitä mielikuvituksellisempia teorioitaan ja väitteitään. Netin tutkimuksellisen käytön ongelmana onkin sekä väärennösmahdollisuuksien lisääntyminen että tarjotun tiedon verifioinnin vaikeutuminen.
Konspiraatiot, todelliset ja kuvitellut samoin kuin niiden käyttö politiikassa on ikivanha asia. Toisinajattelijoiden, vääräuskoisten tai erilaisten vähemmistöjen vainoa ovat vuosisatoja siivittäneet heihin liitetyt huhut ja uskomukset joilla sortotoimia aina kansanmurhiin saakka on perusteltu. Juutalaiset jos ketkä ovat saaneet tuntea tämän nahoissaan. Konspiraatioteorioiden klassikko on tsaarin Ohranan 1800-luvun lopussa kokoon keittämä teos ”Siionin vanhempien pöytäkirjat”, jossa paljastettiin juutalaisten suunnitelmat maailman hallitsemiseksi. Holocaustin jälkeen tämänkaltainen paranoidinen antisemitismi menetti salonkikelpoisuutensa, mutta kukoistaa edelleenkin konspiraatioteorioiden alamaailmassa.
Tänään Siionin vanhempien paikan maailman salaisia valtiaita koskevassa konspiraatioteorioiden levityksessä ovat saaneet Bilderberg-ryhmä, Trilateraalikomissio, Business Round Table ja Davosin World Economic Forum. Monet katsovat näiden, milloin yhdessä tai erikseen, olevan ne foorumit joissa maailman taloudellinen ja poliittinen eliitti kokoontuu määräämään maailman kohtalosta ja manipuloimaan kehitystä mieleisekseen. Siionin vanhemmista nämä eroavat siinä, että ne ovat todella olemassa olevia järjestöjä tai konferensseja, joissa lihaa ja verta olevat, usein todella vaikutusvaltaiset ihmiset kokoontuvat keskustelemaan maailman tilasta. Niiden suljettu luonne kiihottaa kaikkien salaliittoteorioita rakastavien ihmisten mielikuvitusta joskus aika kiihkeisiin maailmanselityksiin.
Myös kaikki vähääkään tulkinnanvaraiset tai epäselvät sattumukset, erityisesti kuuluisien ihmisten kuolema, ruokkii konspiraatioteorioiden aluskasvillisuutta. Presidentti Kennedyn murha ja prinsessa Dianan menehtyminen auto-onnettomuudessa ovat tästä tunnetuimmat esimerkit. Kiehtovaa on, ettei todellisia salaliittoja voi ihan kokonaan sulkea pois joidenkin kuolemien selittäjinä.
Oma lukunsa on UFOjen ja paranormaalien ilmiöiden viime vuosikymmeninä selvästi lisääntynyt käyttö konspiraatioteorioiden kehittelyssä. Alan markkinointimahdollisuuksista kertoo sekin, että iso osa TV-sarja Salaisten kansioiden -katselijoista ainakin USAssa uskoo, että kyse on faktaohjelmasta, ei fiktiosta.
Kaikkia näitä ilmiöitä käsitellään tiiviissä muodossa Robin Ramsayn todellisessa (alle satasivuisessa) taskukirjassa. Suppeudestaan huolimatta se onnistuu olemaan sekä informatiivinen että hauska ja, olematta mikään tieteellinen tutkimus, antaa myös runsaasti lähdeviitteitä niille, jotka haluavat lähemmin syventyä aihepiiriin. Ramsay pysyy myös koko ajan terveesti paranoian tällä puolen, joskin hivenen hätkähdän sitä, että hän ei kokonaisuudessaan tyrmää kaikkia CIAn ja muiden suurvaltainstituutioiden salaisten mielenmanipulaatiokokeiden uhreiksi itsensä kokemien ihmisten kertomuksia säteilymanipulaatiosta yms.
Tammikuu 2002
