Otava, 447 s., Keuruu 2002
EVA Suomen pelastajana
Jukka Tarkan Uhan alta unioniin on jonkinlainen poliittisen pamfletin ja järjestöhistoriikin yhdistelmä. Sen sankareita ovat Max Jakobson ja Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA, jotka pelastivat Suomen uhkaavalta joutumiselta Neuvostoliiton satelliitiksi, ellei suorastaan taistolaisvallankumoukselta.
Pelastajan sankaruuden alleviivaamiseksi on uhkakin maalattava mahdollisimman synkin värein. Tarkan Suomi oli 70-lvun alussa yleisradikalismin ja yya-sopimuksen suomettama maa. Radikaalit nakersivat vapaata talousjärjestelmää ja demokratiaa sisältäpäin, ulkoa kasvoi Neuvostoliiton painostus ja uhka. Sisäisen ja ulkoisen uhan yhtymäkohtana oli taistolaisuus ja sen myötäjuoksijat. Uhka ei väistynyt vielä sopimattomaan toimintaan syyllistyneen yliaktiivisen neuvostolähettiläs Aleksei Beljakovin kotiinkutsumisen myötä, sillä myös myöhemmin suurlähettiläänä maahan palannut KGB-residentti Vladimir Stepanov jatkoi aktiivista Suomen neuvostovaikutuspiiriin siirtämistä. Sitä varten hän oli ideoinut ajatuksen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista, jonka suomalaiset saivat torjutuksi.
Historiantutkijana Tarkka koittaa pysytellä tunnetuissa faktoissa ja dokumentoida lähteensä, mutta panee kirjaansa välillä myös sivukaupalla lähdeviitteetöntä kerrontaa kun tullaan erityisen vauhdikkaisiin tulkintoihin. Erikoinen tulkinta on esim. se, että Tarkan mielestä Suomi ja Neuvostoliitto 70-luvulla aloittivat yya-sopimuksen mukaiset sotilaalliset konsultaatiot. Kukaan muu ei ole keksinyt kutsua silloisia sotilaitten tavanomaisia keskusteluja tällä nimellä.
Erinomaisen hyvin vaaran vuodet kuitenkin osattiin 70-luvulla suomalaisilta peitellä. Jopa niin hyvin että alan epäillä olenko todella elänyt tuollaista Tarkan kuvaamaa aikaa. Se että eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä olin herttaisen tietämätön siitä miten Suomen itsenäisyyttä myös konkreettisesti (erotuksena vasemmistolaisesta puheesta, joka Tarkan mielestä ajoi samaa asiaa) kalvettiin ei toki todista, etteikö vaaraa ollut. Oleellisempaa on, etteivät ihmiset paljon lähempänäkään vallan ydintä tätä tulkintaa vieläkään allekirjoita.
Vaikka Tarkan besserwisserismi ja suunnaton oikeassa olemisen tarve tekevät lukukokemuksesta raskaan, on kirja silti kahdessa suhteessa hyvinkin mielenkiintoinen. EVAn perustamiseen ja sen toimintaan liittyvien ristiriitojen, suunnitelmien ja tapahtumien selvittely on historiikinomaisuudestaan huolimatta antoisaa. Tarkka näkee paljon vaivaa osoittaakseen aikalaisepäilyt EVAn salatuista tarkoitusperistä ja hämäristä toimintatavoista vääriksi, huomaamatta että joku saattaa lukea hänen tekstiään siten, että se paremminkin vahvistaa epäilyjen oikeaanosuvuuden.
Paljon kertoo sekin, että EVA päätettiin jättää rekisteröimättä. ”Järjestelyn trakoituksena oli estää uteliasta lehdistöä seuraamasta Evan rahoitusta ja rahankäyttöä”, kuten Tarkka sinänsä avoimesti kertoo, vaikkei jatkakaan kertomalla enempää yksityiskohtia siitä mihin ja miten rahaa käytettiin. Kritiikin torjuntaan lienee tarkoitettu muistutus siitä että kaikkiaan EVAn rahankäyttö jäi paljon vaatimattomammaksi kuin mitä puolueet samoina vuosina puoluetukena saivat rahoitusta.
EVAlla ei suinkaan ollut ns. elinkeinoelämän jakamatonta tukea takanaan. Epäilijöitä oli muitakin kuin idänkaupalla rikastuneiden vuorineuvoston piirissä. Ongelmalliseksi muodostui suhde Sanoma Oy:öön, erityisesti sen jälkeen kun EVAn kaavailut julkisen sanan ohjailusta ja aktiivisuus Uuden Suomen pelastusoperaatiossa tulivat julki. Nythän tämä on vain historiaa, kun Helsingin Sanomista on tullut Max Jakobsonin (ja vähän Tarkankin) pää- äänenkannattaja.
Eniten Tarkan kirja panee kuitenkin ajattelemaan eliitin asemaa ja vaikutusta Suomessa. Toki täysin yhtenäistä eliittiä ei Suomessa onneksi ole, mutta eliitinkin eri segmenttejä yhdistää epäluuloinen ja holhoava suhde kansaan. Tässä suhteessa Tarkan markkinakuria ja managerivaltaa propagoiva kirja käy myös hyvin havainnollisesta oheislukemistosta Anu Kantolan poliittista hallintaa 90-luvun talouskriisissä käsittelevälle väitöskirjalle. Vastoin vaistojaan eliitti joutui alistumaan EU-kansanäänestykseen. Tämäkin koettelemus kääntyy lopulta Tarkan kuvauksessa EVAlaiseksi sankarikertomukseksi, jossa hyvät voimat kuitenkin voittivat vaikka lehdistön valtaosa olikin jäsenyyttä vastaan.
Jakobsonin, Tarkan ja EVAn projekti on tunnetusti vielä kesken niin kauan kun Suomi ei ole NATOssa.
Maaliskuu 2002
