Macmillan, 561 s., Chatham 2001
Lenin-setä asui Venäjällä
Vladimir Ilyich Uljanov, alias Lenin, tuntuu jo niin tutulta ja loppuunsaakka käsitellyltä aiheelta, että kaiken jo lukeneensa luullut lukija tarttuu Robert Servicen uuteen Lenin-elämäkertaan epäluuloisesti. Suotta, sillä englantilaisen historioitsijan teos osoittautuu kertakaikkiaan mainioksi oppaaksi yhden viime vuosisadan keskeisimmän vaikuttajan henkilöön ja elämäntyöhön.
Kenties aika on vasta nyt kypsä tällaiselle teokselle, eikä vain siksi että Neuvostoliiton romahdus on vapauttanut tähän asti tarkoin pimitettyä arkistomateriaalia tutkijoiden käyttöön. Kyse on myös siitä että NKPn olemassaollessa Leniniin sen perustajana ja vielä Gorbatshovinkin ylimpänä ikoninaan pitämään vallankumousjohtajaan oli kutakuinkin mahdotonta suhtautua sillä etäisyydellä ja objektiivisuudella joka tasapainoisen henkilökuvan laatiminen edellyttäisi. Tämä koskee niin Lenin-kultin vaalijoita kuin sen kaatajiakin.
Robert Service on onnistunut maalaamaan Leninistä muotokuvan, joka on yht’aikaa sekä inhimillinen ja ymmärtävä että armoton ja tarkka. Tarkoin selvitetyt Leninin perhesiteet, kotieläimet, tapasidonnaisuus, itsepäisyys ja rakkauselämä – kolmiodraama Inessa Armandin ja Nadezha Krupskajan kanssa – pudottavat Leninin jalustaltaan tavallisten kuolevaisten joukkoon oikeastaan aika sympaattisella tavalla. Yhtä tarkasti selvitetään myös Leninin dogmaattisuus, häikäilemättömyys, kylmäverisyys ja kovaluonteisuus, joita ilman bolshevikit tuskin olisivat valtaa pystyneet kaappaamaan ja hallussaan pitämään.
Vaikka Servicen empaattinen analyysi onnistuukin palauttamaan sankarimyyttien hävittämän Leninin inhimillisiin mittasuhteisiin ei se kuitenkaan tee hänestä sitä sympaattista setähahmoa joka taistolaislauluissa Suomessakin koitettiin tehdä tutuksi.
Kuolemansairas Lenin alkoi tunnetusti ottaa etäisyyttä puolueen pääsihteeriksi nostamaansa Staliniin ja esitti kuuluisassa testamentissaan tämän erottamista. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä että kommunismin historia ja tulokset olisivat väistämättä olleet kovin erilaisia, jos leniniläisiä periaatteita olisi kunnioitettu.
Lenin oli se joka proletariaatin diktatuurin nimissä loi Venäjälle yksipuoluevallan ja otti käyttöön vastustajiin kohdistetun häikäilemättömän terrorin. Proletariaatista taustansa puolesta pikkuaatelinen ja elämäntapojensa suhteen keskiluokkainen Lenin ei paljoa tiennyt, eikä abstraktia tasoa pidemmälle piitannutkaan, mutta hänen tsaarinvaltaa ja sitä pönkittäviin luokkavihollisiin tuntemansa vihan aitoutta ei voi epäillä. Service selittää sitä pitkälti traumalla, jonka Leninin ihaileman ison veljen teloitus jätti Vladimirin ollessa 17-vuotias nuorukainen. Tsaarin armo olisi voinut säästää veljen hengen, eikä pikkuveli sitä ollut unohtanut, kun käski yli 30 vuotta myöhemmin teloittaa tsaarin perheineen.
Punainen terrori luokkavihollisia vastaan panttivankien ottoineen ja summittaisine teloituksineen perustui Leninin nimenomaisiin ohjeisiin ja käskyihin. Service siteeraa esimerkiksi Leninin kirjettä Penzan bolshevikeille elokuussa 1918, jossa ”kulakkien” vastarinnan kukistamiseksi kehotetaan mm. ”hirttämään (ja huolehtimaan siitä että se tapahtuu kaiken kansan nähden) vähintään sata tunnettua kulakkia, rikasta miestä, verenimijää”. Käskyssä ei ollut mitään vertauskuvallista ja sen toimeenpanon varmistamiseksi loppukaneetti vielä kehotti ”käyttämään todella kovia ihmisiä”.
Service ei arvioi Leninin Suomi-suhdetta, mikä meillä on ollut kymmenien kirjojen aiheena, vaikka viittaakin Leninin erääseen lausumaan, jossa suomalaiset todetaan selvästi venäläisiä kehittyneemmäksi kansaksi. Samassa yhteydessä saksalaiset kuitenkin saavat ehdottomasti parhaan arvion Leniltä, mikä ei ole hämmästyttävää ottaen huomioon että kaikista Venäjän johtohahmoista kautta aikojen Lenin parhaiten vastasi yleistä venäläiskäsitystä saksalaisesta pedantista.
Service käsittelee myös jonkin verran Leninin kuoleman jälkeen alkanutta myytinrakentamista. Stalinismin kritiikki nosti myös Krupskajan ja Stalinin vastakkaisuuden aikanaan näkyvästi esille, mutta Service toteaa siihenkin liittyneen myytinrakentamisen elementtejä. Yhtä paljon Leninin kuoleman jälkeen oli kyse Krupskajan ja Stalinin tekemästä taktisesta liitosta.
Servicen kirja on myös käännetty ja julkaistu suomeksi.
Maaliskuu 2002
