Santerus, 502 s., Tukholma 2000
Gunnar Myrdalin kunnianpalautus
Gunnar Myrdalin ura oli nousujohtoinen aina vuoteen 1947 saakka. Ekonomistina hän oli yksi keskeisimmistä ns. Tukholman koulukunnan edustajista, jotka John Maynard Keynesin työstä itsenäisesti Ruotsissa hahmottelivat keynesiläistä työllisyys- ja kasvupoliittista ohjelmaa ratkaisuna 30-luvun pulaan. Julkkis hänestä oli tullut jo vuonna 1934 julkaistuaan yhdessä vaimonsa Alvan kanssa paljon huomiota herättäneen raflaavan pamfletin Kris i befolkningsfrågan. Laskeviin syntyvyyslukuin vedoten Myrdalit maalasivat yleisen väestökriisin perspektiivin ja esittivät siihen ratkaisuksi keskeisesti perhepolitiikkaan painottuneen sosiaalipoliittisen ohjelman. Sosialidemokraatteihin liittynyt Gunnar Myrdal valittiin myös valtiopäiville.
Vuonna 1938 Myrdal pestattiin vetämään mammuttimaista tutkimusta Yhdysvaltain mustan väestön asemasta, joka aikanaan ilmestyi nimellä An American Dilemma. Myrdal palasi Ruotsiin sodan aikana ja nousi nopeasti keskeiseen asemaan sodanjälkeistä talouspolitiikkaa suunnitelleen komitean johtajana. Tulevaa politiikkaa hän hahmotteli myös kirjassaan Varning för fredsoptimism, joka sisälsi paljon muutakin kun kirjan nimeen tiivistetyn näkemyksen maailmansodan päätyttyä odotettavissa olevasta uudesta lamasta. Kun sodanaikainen yhteishallitus v. 1945 korvattiin sosialidemokraattisella hallituksella tuli Myrdalista sen kauppaministeri.
Ministeriys päättyi keväällä 1947 kun Myrdal erosi ryhtyäkseen YKn Euroopan talouskomission pääsihteeriksi. Sitä ennen Myrdalista oli tullut Ruotsin haukutuin mies, joka leimattiin vastuulliseksi kaikista talouspolitiikan mahdollisista virheistä yleensä ja vuoden 1946 tuontisäännöstelyn palauttamiseen pakottaneesta valuuttakriisistä erityisesti. Porvarilehdistön ja opposition erityisen voimakas arvostelu kohdistui Myrdalin neuvottelemaan suureen Ruotsin ja Neuvostoliiton kauppasopimukseen ja siinä jälkimmäiselle myönnettyyn jättiluottoon, jonka otaksuttiin osaltaan vaikuttaneen valuuttakriisiin.
Aikalaisarvostelu on heijastunut myös myöhempään kirjoitukseen ja tutkimukseen, jossa Myrdalia on tuon ajan politiikasta jatkuvasti arvosteltu. Näin myös sosialidemokraattisessakin muistelmakirjallisuudessa. Myrdalin eroon vaikutti myös se etteivät hän ja vaikutusvaltainen finanssiministeri Ernst Wigforss koskaan yltäneet luonteittensa ja vähän politiikankin erilaisuuden vuoksi samalle aaltopituudelle.
Örjan Appelqvistin laaja ja perusteellinen tutkimus on Gunnar Myrdalin kunnianpalautus. Kohta kohdalta hän osoittaa, että Myrdal oli arvioissaan enemmän ja useammin oikeassa kuin väärässä, ja hänen väärässä ollessaankin muut olivat enimmäkseen samalla kannalla. Esim. suurluotto Neuvostoliitolle – joka hyväksyttiin valtiopäivillä lähes yksimielisesti – jäi reaalimaksatuksiltaan niin vähäiseksi ettei sillä ollut mitään vaikutusta valuuttakriisiin.
Suurimmaksi virheeksi Ruotsin sodanjälkeisessä talouspolitiikassa osoittautuu Appelqvistin arvioissa kruunun revalvaatio vuonna 1946. Myrdalkin oli sen kannalla – eikä sitä kukaan muukaan aikanaan kyseenalaistanut, mutta sen pääarkkitehti oli Myrdaliakin vaikutusvaltaisempi puolueeton valtiosihteeri ja keskuspankin valtuuston puheenjohtaja – ja siinä ominaisuudessa pääjohtajaakin vaikutusvaltaisempi – Dag Hammarskjöld.
Loppujen lopuksi Ruotsi selvisi sekä toisesta maailmansodasta että sodanjälkeisestä rauhanolosuhteisiin paluusta maineen kärsimistä kolhuista huolimatta varsin hyvin. Tässä Myrdalin panos jää myös plussan puolelle. Myrdalin ansiot Nobel-palkittuna ekonomistina ja sosiologina ovat pysyvästi tunnetut ja tunnustetut, mutta niitä on jääänyt varjostamaan käsitys Myrdalin epäonnistumisesta poliitikkona, minkä Appelqvist haluaa tutkimuksellaan oikaista.
Appelqvistin tutkimus tuskin herättää Suomessa laajempaa kiinnostusta, intohimoista puhumattakaan. Silti Suomenkin taloushistoriasta löytyy vaiheita jotka ansaitsisivat vakiintuneita tulkintoja ja käsityksiä ravistavaa tutkimusta.
Mainittakoon että yksi Appelqvistin eniten käyttämistä tutkimuksista on Cay Sevonin Ruotsin puolueettomuutta ja Euroopan sodanjälkeistä jälleenrakennuspolitiikkaa käsittelevä väitöskirja vuodelta 1995.
kesäkuu 2002
