Söderströms, 231s., Porvoo 2002
Liberaali aatelismies ottaa paikkansa yhteiskunnassa
Professori Göran von Bonsdorffin muistelmat ovat edenneet kolmanteen osaansa, jossa rintamaluutnantti palaa sodasta rauhantöihin ja ryhtyy rauhanmieheksi. Opinnot ja opintomatkat, väitöskirjat, tutkimukset ja toiminta ruotsalaisessa kansanpuolueessa ja Suomi-Neuvostoliitto-Seurassa tulevat tarkoin selvitetyiksi. Enemmän yleistä mielenkiintoa herättävät vaiheet tekijän poliittisessa toiminnassa ajottuvat kuitenkin vasta v. 1956 jälkeiselle kaudelle, jolloin von Bonsdorff toimi mm SNSn puheenjohtajana.
Göran von Bonsdorff kirjoittaa tapansa mukaan sopivalla itseironian ja itsetietoisuuden yhdistelmällä – samalla jolla hän bravuurinumeronsa mukaisesti aina torjui porvari-nimittelyn muistuttamalla ettei hän ole porvari vaan aatelismies – ja sellaisella pikkuhauskuudella, joka on tehnyt hänestä suositun onnittelu- ja maljapuhujan.
Tämä ei tarkoita sitä etteikö von Bondsdorffilla olisi asiaakin. Valtio-opin, erityisesti kansainvälisen politiikan emeritusprofessorina, jonka 36 vuotta jatkunut yliopistoura alkoi juuri tänä sodanjälkeisenä muistelmakautena, von Bonsdorffilla on toki tietoa, näkemystä ja myös liberaalin rauhanpoliitikon sitoutumista tärkeisiin asioihin. Ne eivät kuitenkaan ole pääosassa tässä kirjassa, joka jää sittenkin aika ohueksi ja kaiken kaikkiaan sellaiseksi että sen on vaikea kuvitella aikaansaavan erityisempää aaltoliikettä edes suomenruotsalaisten kuuluisassa ankkalammikossa.
Tätä ohuutta eivät muutamat sinänsä mielenkiintoiset kuvaukset professorin mukaantulosta rauhanliikkeeseen ja ystävyysseuratoimintaan oikein riitä täyttämään. Kun näinä aikoina syytetään kaikkia ystävyystoiminnassa mukana olleita herkästi opportunistisuudesta tai sinisilmäisyydestä ei kumpikaan sellaisenaan sovellu von Bonsdorffiin. Voi olla että hänelläkin oli liian ruusuinen käsitys neuvostotodellisuudesta, mutta ei hän ollut järjestelmää meille eikä muuallekaan tarjoamassa. SNSssä hän täytti hyvin Paasikiven toivomuksen siitä, ettei Suomelle elintärkeitä naapuruussuhteita saa jättää yksinomaan kommunistien hoidettavaksi.
joulukuu 2002
