Flamingo, 199 s. St. Ines Plc. 2003
Isabel Allenden Chile
Isabel Allende ei ollut itse poliittinen aktivisti, kun hänen isänsä serkku Salvador Allende v. 1970 valittiin Unidad Popularin ehdokkaana Chilen presidentiksi. Nuori Isabel oli kuitenkin yhteiskunnallisesti valveutunut orastava feministi ja suosittu televisiotoimittaja ja hänenkin työnsä ja elämänsä vaikeutui, kun Augusto Pinochetin johtamat sotilaat kaappasivat vallan syyskuun 11. päivänä 1973. Pari vuotta myöhemmin myös Isabel Allenden oli tuhansien chileläisten tavoin lähdettävä miehensä ja kahden lapsensa kanssa maanpakoon Venezuelaan.
Yläluokkaiseen chileläissukuun – jossa Salvador Allende sosialistina oli poikkeus pääsääntöisesti porvarillisessa suvussa – syntynyt Isabel oli jo nuorempana asunut ja käynyt koulua Lähi-idässä ja Euroopassa. Pakolaisuuteen sopeutuminen ei tästä huolimatta ollut hänelle helppoa ja esim. työpaikan saaminen osoittautui erittäin vaikeaksi. Se kuitenkin myötävaikutti siihen, että journalistina toimineesta Isabelista tuli kirjailija.
Maanpaossa päättyi myös Isabel Allenden yli 20 vuotta kestänyt avioliitto vanhan lapsuudentoverin kanssa, kun puolisot vailla katkeruutta sopivat erosta. Pohjois-amerikkalaisesta Willie Gordonista tuli Isabelin uusi rakkauden kohde ja hän muutti Gordonin perässä tämän kotikaupunkiin San Fransiscoon. Siellä hän edelleen asuu USA:n kansalaisena.
Isabel Allenden kutsuu itseään amerikkalaiseksi, tarkoittaen olevansa samanaikaisesti pohjois-amerikkalainen ja latinalais-amerikkalainen. 11.9. liittää hänet sekä Chileen että Yhdysvaltoihin. Tänään Isabel Allende myöntää Salvador Allenden hyvien pyrkimysten ohella myös UP-hallituksen tekemät virheet, mutta tuomitsee varauksetta Pinochetin kaappauksen ja diktatuurin sekä sen uusliberalistisen yhteiskunnallisia vastakohtia kärjistäneen talouspolitiikan. Yhtä selvästi hän myös tuomitsee Yhdysvaltojen osuuden ja vastuun sotilasdiktatuurin synnyttämisessä ja pystyssäpitämisessä. New Yorkin terrori-iskut Chilen kaappauksen 28-vuotispäivänä vahvistivat Isabel Allenden sitoutumista ja solidaarisuutta Yhdysvaltoihin, mutta ei tehnyt hänestä pienimmässäkään määrin Bushin politiikan kannattajaa.
My Invented Country ei ole mikään omaelämäkerta, vaan kirjoittajan omaan elämään perustuva muistelmakuvien sarja siitä, millaisena hän on synnyinmaansa kokenut, millaista on ollut maanpakolais-elämä ja miten hän on uuteen kotimaahansa sopeutunut. Se on myös yleinen kuvaus Chilestä ja chileläisten ominaisuuksista. Vaikka Isabel Allende on 80-luvulta alkaen useasti taas vieraillut synnyinmaassaan, on Chile hänen mielessään edelleen sellainen maa, jollaisena hän sen 70-luvulla joutui jättämään. Minäkin koin jopa tiettyä nostalgiaa kirjaa lukiessani, kun omat muistoni keväällä 1973 Chileen tekemältäni pidemmältä tutustumismatkalta palautuivat mieleeni.
lokakuu 2003
