WSOY, 624 s., Juva 2003
Edvin Laine suomalaisuuden symbolina
Kalevi Kalemaan teos Edvin Laineesta on kohteensa näköinen: vankka, perusteellinen ja järkälemainen kirja. Vähemmällä kuin kuudellasadalla sivulla tuskin olisi ollut mahdollista jotenkin kattavasti käydä Laineen elämäntyötä lävitse. Onhan Toivo Särkän talliin varhain värvätyn Laineen ansioluettelossa esimerkiksi 39 täyspitkän elokuvan ohjausta alkaen Yrjänän emännän synnistä vuonna 1943 päättyen hänen viimeiseen ohjaustyöhönsä Akallinen mies vuodelta 1986. Tällöin Laine oli täyttänyt jo 80 vuotta.
Enemmän kuin elokuvan tekijä Laine oli kuitenkin teatteriohjaaja ja näyttelijä. Hän myös varasi usein elokuvissaan keskeisen rooli paitsi itselleen, myös toiselle vaimolleen Mirjam Noverolle ja veljelleen Aarnelle. Yhtenä poikkeuksena on hänen tunnetuin elokuvaohjauksensa Tuntematon sotilas, jossa häntä ei nähdä valkokankaalla.
Iisalmelaisen maalarimestarin poika Edvin Laine aloitti uransa Iisalmen työväen näyttämöllä ja kiersi teatteriurallaan Viipurin, Turun ja Tampereen kautta Kansallisteatterin pääohjaajaksi. Savolaissyntyisestä Laineesta tuli paremminkin hämäläisyyden ilmentymä, kiitos Tampereen kauden ja myöhemmin Väinö Linnan kanssa syntyneen pitkäaikaisen ystävyyden ja yhteistyön. Toinen side hämäläisyyteen oli virolais-savolainen yhteistyö Hella Wuolijoen kanssa, jonka tuotantoa Laine ahkeraan siirsi näyttämölle ja selluloidille. Siihen ei kuitenkaan liittynyt läheisempää suhdetta näytelmäkirjailijaan.
Edvin Laine on piirtynyt kansakunnan kollektiiviseen muistiin suomalaisuuden tulkkina ja symbolina. Hänestä tuli suorastaan kansallinen instituutio. Sellaisena hänestä myös tuli 70-lukulaisen yhteiskunnallisen teatterisuuntauksen vastapooli ja maalitaulu. Laine otti tämän instituution rooliin kuuluvana asiana ja suorastaan nautti tilanteesta ja sen antamista mahdollisuuksista pasunoida mielipiteitään ja tuomioitaan ulos.
Laineen pitkään uraan mahtuu myös paljon heikkotasoisia töitä, mutta myös huikeita kassamenestyksiä. Nämähän eivät toki ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia. Mikään teatteritaiteen ja elokuva-alan uudistaja ja edelläkävijä Laine ei ollut. Kielitaidottomuus rajoitti myös vaikutteiden hakemista ja välittämistä, mutta Kalemaa noteeraa kuitenkin Laineen osuuden uuden amerikkalaisen teatterin tuomisessa Suomeen sotien jälkeisinä vuosina.
Kalemaan teos on myötätuntoisesti, mutta ei kritiikittömästi kirjoitettu. On vaikea keksiä mitä oleellista Laineesta olisi siinä jätetty kertomatta.
Helmikuu 2004
