Pan Books, 1001 s., Chatham 2002
Vielä kerran Churchill
Winston Churchillistä on luultavasti kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään muusta valtiomiehestä. Kokonaiselämäkerroista tunnetuin ja kattavin on Martin Gilbertin (osin yhdessä WC:n pojan Randolph Churchillin kanssa) kirjoittama vuosina 1966-88 ilmestynyt kahdeksanosainen teossarja ja sen rinnalla julkaistu mykistävän laaja asiakirjakokoelma. Muitakin lyhyempiä elämäkertoja on tehty, kymmenistä Churchilliä käsittelevistä muiden muistelmateoksista puhumattakaan, sukulaisten ja poliitikkojen lisäksi Churchillin lääkärin, turvamiehen ja sihteerien muistelukset mukaan lukien.
Churchill itse kirjoitti myös käsittämättömän paljon. Hänen kynästään on lähtenyt viisiosainen elämäkerta esi-isästään Marlboroughn herttuasta, kuusiosainen historia ensimmäisestä ja viisiosainen historia toisesta maailmansodasta sekä viisiosainen englanninkielisten kansojen historia, lukuisista vähäisemmistä kirjoista puhumattakaan. Yleinen tietokilpailukysymys on, milloin Churchill sai Nobelin rauhanpalkinnon. Oikea vastaus on, ettei koskaan, sen sijaan hänelle myönnettiin vuonna 1953 Nobelin kirjallisuuspalkinto. Voi epäillä, että erikoisentuntuiseen ratkaisuun vaikuttivat muutkin seikat kuin pelkät kirjalliset ansiot.
Toki Churchill oli hyvä tyyli- ja parhaimmillaan myös huumorintajuinen kirjoittaja ja puhuja. Varhaisimmat ja yleensä parhaimmat teoksensa hän myös kirjoitti kutakuinkin itse, mutta suurten kirjasarjojen teossa häntä avusti sangen laaja avustajakunta, jossa oli ajoittain mukana myöhemmin tunnettuja historiantutkijoita.
Niin mittava kuin Winston Churchillin kirjallinen elämäntyö olikin, on se vain sivuosassa hänen elämäkerrassaan. Churchill oli poikkeusaikojen valtiomies, hyvässä ja pahassa. Ilman Hitleriä ja toista maailmansotaa hän olisi saanut aika keskinkertaisen arvosanan jälkimaailman arvioinneissa, joita olisivat sävyttäneet ensimmäisen maailmansodan aikaisen meriministerin epäonnistunut Gallipoli-seikkailu, maailmansotaa seurannut sotaministerin ajama innokas ja epäonnistunut interventiopolitiikka Neuvosto-Venäjällä ja viisivuotinen epäonnistunut kausi 20-luvun valtiovarainministerinä, jota leimasi 30-luvun lamaa pohjustanut deflaatiopolitiikka ja paluu sotaa edeltäneeseen kultakantaan. Churchill ei ollut ekonomisti, mutta hänen kunniakseen on kuitenkin todettava, että hän finanssiministerinä suhtautui hyvin epäilevästi kultakantaan paluuseen, vaikka taipuikin sen toteuttamiseen ns. asiantuntijoiden yksisuuntaisen paineen alla.
Churchillin suuri hetki koitti keväällä 1940, jolloin koko 30-luvun Natsi-Saksan jälleenvarustautumisesta ja myöntyvyyspolitiikasta varottanut Churchill nousi Englannin johtoon hetkellä, jolloin konservatiivipuolueen vanha ja väsynyt johto oli jo valmis luovuttamaan Saksan ylivallan alla. On vaikea ajatella, että kukan muu silloisista englantilaispoliitikoista olisi kyennyt noina synkkinä hetkinä kokoamaan maan tarvittavaan vastarintaan.
Henkilönä Churchill oli, kuten ns. suurmiehet monasti ovat, mitä ristiriitaisin ja monessa suhteessa huonosti käyttäytyvä mahdoton ihminen, jonka suuruuden hetket, visiointikyky ja päättäväisyys vaihtelivat lapsellisuuksien, narsististen purkausten ja väärinarviointien kanssa. Jos ansiot ovat kuitenkin puutteita suuremmat kestää henkilön maine myös jälkimmäisten käsittelyn, kuten Jenkinsin tasapainoisessa kirjassa.
Roy Jenkins ei ole hänkään ammattihistorioitsija, vaan nojaa kirjassaan lähes yksinomaan jo tehtyyn tutkimukseen. Aiemmin mm Clement Attleesta, H.H. Asquithista, William Gladstonesta ja Harry Trumanista erinomaiset elämäkerrat kirjoittanut, viime vuonna kuollut Jenkins on kuitenkin vähintään Churchillin veroinen analyyttinen, loistelias ja tyylitajuinen kirjoittaja.
Kirjansa päätteeksi Jenkins kertoo vielä työnsä alkaessa pitäneensä Gladstonea Englannin kaikkien aikojen ansioituneempana pääministerinä, mutta päätyneensä työn kuluessa siihen, että Churchill kaikkine heikkouksineenkin on sittenkin näistä suurin. Vähemmän perehtyneisyyden pohjalta olen puolestani itse päätynyt arvioon, että Jenkinsin kirja Churchillistä on, paitsi Jenkinsin paras työ, myös paras olemassa oleva elämäkerta Churchillistä.
toukokuu 2004
