Noin tuhannen suomalaissotilaan osallistuminen kriisinhallintatehtäviin on edelleen mahdollinen ja realistinen tavoite.
Rauhaa ja turvallisuutta vaalii eri puolilla maailmaa yli 100.000 YK:n rauhanturvaajaa. YK:n mandaatilla toimivassa Nato-johtoisessa Isaf-operaatiossa Afganistanissa on sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä joukkoja 50 maasta. Operaatiot jatkuvat myös Balkanilla.
Kriisejä, väkivaltaa ja sen uhkaa on maailmassa edelleen, ja siksi tarvitsemme kriisinhallintaa myös tulevaisuudessa, vaikka avoin sotiminen onkin vähentynyt – osaltaan juuri oikea-aikaisen ja tehokkaan kriisinhallinnan ansiosta. Siten Suomen arvostetulle osaamiselle on edelleen kysyntää. YK:n tarkkailutehtäviin Syyriaan suomalaissotilaita on kutsuttu mukaan ensimmäisten joukossa.
Suomi on ollut mukana rauhanturvatehtävissä yli 50 vuotta, lähes siitä hetkestä kun liityimme YK:n jäseneksi. Tämän arvostusta osoittaa se, että meillä on ollut ja on edelleen merkittäviä johtotehtäviä eri järjestöissä ja operaatioissa.
Suomi on perinteisesti osallistunut kriisinhallintatoimintaan eri järjestöjen lippujen alla, ja tämä on hyvä lähtökohta edelleen. Paluumme Unifil-operaatioon Etelä-Libanoniin tuo meidät uskottavasti takaisin YK:n rauhanturvatoimintaan. Isaf ja Kfor (Kosovo Force) ovat olleet meille tärkeitä yhteistyön paikkoja Naton kanssa. Kriisinhallinta on myös meille tärkeän EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ydintä.
Suomen sotilaallinen kriisinhallintaosallistuminen on viime vuosina vähentynyt alimmalle tasolle vuosikymmeniin. Tästä on päästävä takaisin sellaisiin lukemiin, joita Suomen kaltaiselta aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa harjoittavalta maalta voi odottaa. Noin tuhannen suomalaissotilaan osallistuminen kriisinhallintatehtäviin on edelleen mahdollinen ja realistinen tavoite.
Osallistumisen laatu on tietenkin pelkkää määrää tärkeämpi. Meillä tulee vastedeskin olla kykyä ja tahtoa tuottaa lisäarvoa myös erityisen vaativissa oloissa toteutettaviin kriisinhallintatehtäviin. Tästä meillä on jo näyttöä Afganistanista ja Ts¡adista.
Niin kriisinhallinnassa kuin muussakin puolustuspolitiikkaan liittyvässä yhteistyössä läheisimmät kumppanimme ovat Pohjoismaita. Olemme myös vahvasti tukeneet kriisinhallintaa OSANA tarkoittavan EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä. Yhteistyön syventämistä puoltavat myös määrärahaleikkaukset ja tekniseen kehitykseen liittyvät haasteet.
On arvioitu, että Naton suurten, kansainvälisten maajoukkoihin perustuvien operaatioiden aika on Afganistanin jälkeen ohi ja että Naton ja EU:n sotilaalliset kriisinhallintatoimet ovat tulevaisuudessa nopeita, lyhyitä ja tavoitteiltaan tiukasti rajattuja.
Tämä kehityssuunta korostaa osaltaan tarvetta kehittää ja syventää joustavia yhteistyömuotoja sekä kansainvälisiä kumppanuuksia. Yhteistyön avulla voimme vahvistaa omia valmiuksiamme ja siten myös omaa turvallisuuttamme.
Tärkein peruste kriisinhallintaan osallistumiselle on aina se, että voimme siten vaikuttaa rauhan palauttamiseen sekä demokra8tian ja ihmisoikeuksien vahvistamiseen. Olemme aivan erityisesti korostaneet naisten asemaa turvallisuuden edistämisessä.
Mitään turvallisuusuhkia ei torjuta eikä kriisejä ratkota yksinomaan sotilaallisin keinoin. Siksi olemme myös johdonmukaisesti edistäneet sitä, että sotilaallinen kriisin8hallinta, siviilikriisinhallinta ja muut siviilitoimet, kuten kehitysyhteistyö, niveltyvät tehokkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi.
Siviilikriisinhallinnalla on oma kiistämätön paikkansa rauhaa ja turvallisuutta edistävässä keinovalikoimassa. EU on tehnyt tällä alalla uraauurtavaa työtä. EU:n siviili8kriisinhallinnan asiantuntijoita – poliiseja, rajavartijoita, oikeusvaltioasiantuntijoita, ihmisoikeusneuvonantajia – työskentelee nytkin kymmenessä EU-operaatiossa luomassa vakaan yhteiskunnan edellytyksiä.
Siviilikriisinhallinnassakaan Suomen ei ole syytä väheksyä saavutuksiaan. Sekä määrällinen että laadullinen panoksemme on EU:n mittakaavassa kärkiluokkaa, ja monet EU-maatkin ovat olleet kiinnostuneita ottamaan oppia meiltä. Tähän panostamme määrätietoisesti vastaisuudessakin.
Kansainvälinen yhteisö valmistautuu parhaillaan pohtimaan Afganistanin tulevaisuutta Naton huippukokouksessa Chicagossa toukokuun lopulla. Turvallisuusvastuun siirto afgaaniviranomaisille on edennyt suunnitelmien mukaisesti.
Jatkon kannalta on tärkeää, että varsinaiset sotilaalliset toimet voidaan saattaa päätökseen vuoden 2014 lopussa ja siirtyä painokkaammin TURVALLISUUSJOUKKOJEN KOULUTUKSEEN JA MENTOROINTIIN, SIVIILIKRIISINHALLINTAAN SEKÄ ENNEN KAIKKEA KESTÄVÄÄN KEHITYSYHTEISTYÖHÖN. Nostan tässä esille erityisesti EU:n poliisioperaation Eupolin, jossa Suomi on mukana suhteellisesti suurimpana asiantuntijoita luovuttavana maana.
Meille on tulevaisuudessakin tärkeää, että EU vaikuttaa vahvasti Afganistanin myönteiseen kehitykseen ja sitoutuu pitkäkestoiseen tukeen. Suomi on vahvistanut toimintansa suuntaviivat hiljattain eduskunnalle annetulla selonteolla. Se, että selonteko hyväksyttiin yksimielisesti, kertoo laajasta poliittisesta tuesta valitsemallemme linjalle.
Suomen aktiivisuudella kriisinhallinta8toiminnassa on luonnollinen yhteys siihen, että tavoittelemme YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikkaa vuosille 2013–2014. Jos emme tuntisi kiinnostusta kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseen emmekä olisi valmiita kantamaan omaa vastuutamme, meidän olisi turha edes kisata paikasta kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta koskevan päätöksenteon ytimessä.
Uskottava kriisinhallintaosallistuminen on kuitenkin keskeinen osa Suomen aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa riippumatta siitä, olemmeko mukana turvallisuus8neuvostossa vai emme.
