Perustoimeentulon turvaaminen on puhuttanut eduskuntaa, syystäkin. Sen sijaan että kiistellään siitä, kenen syy on eri muotoisen perustoimeentulon jälkeenjääneisyys verrattuna yleiseen talous- ja ansiotulojen kehitykseen, olisi rakentavampaa hakea yhteisymmärrys siitä mitä asiantilan korjaamiseksi tulisi tehdä.
Kansalaisyhteiskunnan puolella yhden vastauksen on tarjonnut Vapaus Valita Toisin-verkoston käynnistämä Ei riitä!-kampanja alimpien työttömyys- ja sairauspäivärahojen korottamiseksi 120 eurolla kuukaudessa. Tällainen korotus ei tietenkään ratkaise kaikkia perustulon tai köyhyyden ongelmia, mutta olisi ensimmäisenä toimenpiteenä tehokkain tapa vähentää suurinta köyhyyttä.
Eri muotoisen syyperusteisen perusturvan – täyden kansaneläkkeen, alimpien työttömyys- ja sairauskorvausten ja opintotuen – pitäisi olla sellaisella tasolla, että se normaalioloissa riittää toimeentuloon ilman, että sen varassa elävä joutuu myös turvautumaan toimeentulotukeen. Takuueläke korjaa eläkkeiden osalta asiaa, mutta muun perusturvan jälkeenjääneisyyden vuoksi näin ei pitkään ole ollut. 120 euron korotus nostaisi sen vain takaisin sille tasolle, jolla se toista vuosikymmentä sitten oli.
Ei riitä!-kampanjassa ei otettu kantaa siihen, mitä pitäisi tehdä samanaikaisesti ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle. Riittävän perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan yhdistelmä on osa hyvin toimivaa pohjoismaista mallia jota voi varauksetta puolustaa. Se ei suinkaan romutu siitä, jos nyt jälkeenjäänyt perusturva nostetaan aiemmalle tasolleen suhteessa ansiosidonnaiseen turvaan. Ay-liike korostaa aivan oikein, ettei työttömiä tule asettaa toisiaan vastaan. Perusturvan parantaminen ei sitä tarkoita, tai jos tarkoittaa niin mitä on ajateltava siitä, että ansiosidonnaisia etuisuuksia on viimeksi sosiaalitupossa korotettu samalla kun perusturva jätettiin entiselle tasolleen?
Vapaus valita toisin on teettänyt oman satakaksikymmentä-komitean mietintönsä siitä, miten tämä korjaus tehtäisiin. Arja Alhon kirjoittamassa mietinnössä esitetään lakimuutoksia myöten yksi malli sen toteuttamiseksi. Siinä otetaan huomioon myös, että työttömyysperuspäivärahan korotus nostaa nykylainsäädännön mukaan myös ansiosidonnaisia etuisuuksia pieneltä osin, mutta näinkin toteutettuna kokonaiskustannus jää alle 140 miljoonan euron. Bruttomenot ovat suurempia, mutta koska etuisuudet ovat veronalaisia ja vähentävät toimeentulotuen tarvetta, jää kustannus kaikkiin viime vuosiin suuriin verohelpotuksiin nähden marginaaliseksi.
Osasyyllisiä siihen, että tällainen jälkeenjääneisyys on syntynyt on useita, mutta pelkkä syyttely ei tuo korjausta. Siksi sitäkin ankarammin on moitteet kohdistettava niihin, jotka eivät nyt sitoudu epäkohdan korjaamiseen viimeistään uuden hallituksen aloittaessa työnsä. Sen jälkeen sosiaaliturvan järkiperäistäminen ja parantaminen vaatii uutta kaksisata-komiteaa tekemään sen työn, mihin sata-komitea ei kyennyt.
23.12.2010
