Väärin elvytetty ? kolumni Uutispäivä Demari 2.2.2009

 
kolumni Uutispäivä Demariin 2.2. 2009
 
Vielä joitain viikkoja sitten valtionvarainministeri Katainen torjui kaikki opposition elvytysvaatimukset ja todisteli hallituksen tehneen jo budjetistaan ennätyksellisen elvyttävän. Enimmillään hän näki tarpeelliseksi vain noin 100 miljoonan elvytyspaketin. Pääministeri Vanhanen puolestaan otti vahvan etunojan ja siirsi lupausten desimaalipilkkua muutaman nollan verran oikealle vuosikymmenen kattavalla esityksellään kymmenien miljardien investointiohjelmaksi.
 
Hallituksen päätös 1,2 miljardin suuruisesta elvytyspaketista asettuu näiden väliin ja kelpaa molemmille hyvänä kompromissina. Moni onkin jo kiirehtinyt kiittämään paketissa asioita joiden uskovat siitä löytyvän, varsinkin jos aloitettava tienpätkä osui kotimaakuntaan. Onko opposition kritiikki näin avokätisen elvytyksen edessä vain hapanta ”väärin elvytetty” kommentointia?
 
Ei ole, sillä kritiikki on yhä perusteltua. Sikäli kun hallituksen usvantakaisista ja illuusionrakentajien peilikäsitellyistä luvuista saa selkoa, niin paketin todellinen mitoitus jää vuositasolla aika vaatimattomaksi, sen väitetyt työllisyysvaikutukset ovat optimistista arvailua ja hyvien ja tarpeellisten hankkeiden ohella  siinä on myös siltarumpupolitiikalta haiskahtavia kohteita.
 
Pahin puute on, että kokonaisnäkemys on hallitukselta kadoksissa. Tehotonta elvytystä ja hallituksen tuloeroja kasvattavaa peruslinjaa edustavista veroalennuksista pidetään edelleen kiinni ja työnantajien kela-maksun poistoon heitetään liki miljardi perään.
 
Hallitukselta ei myöskään heru lisätukea kunnille, joiden kasvava talousahdinko merkitsee sitä, että ne joutuvat leikkaamaan menojaan, irtisanomaan työntekijöitään ja heikentämään palveluitaan, pystymättä edes täysimääräisesti käyttämään tässä paketissa luvattuja pikkuporkkanoita. Ministeri Kiviniemen väläyttämä kuntien yhteisövero-osuuden kasvattaminen ei tuo tähän hätään helpotusta ja muutoinkin vain lisäisi kuntien tulonmuodostuksen suhdanneherkkyyttä, kun sitä pitäisi päinvastoin vähentää.
 
Poliittista pelisilmää hallitus kuitenkin osoittaa lupaamalla joitakin sopivasti ensi vaalien alla toteutettavia sosiaalipoliittisia parannuksia. Valtiovarainministeripuolueelle kädessä näkyvät konkreettiset päätökset ovat pieninäkin vaalimenestykselle paljon isompi asia kuin suurelliset lupaukset seuraavalla kaudella toteutettavista parannuksista, mistä viime vaaleissa saimme opetuksen.
 
Sosialidemokraateilta odotetaan silti nytkin enemmän kuin vain hallituksen esityksen puutteiden ruotimista, ja myös enemmän kuin vain omien runsaampien määrärahaesitysten esittämistä. On myös osattava asettaa luvut oikeaan ja ymmärrettävään yhteyteen sen kanssa, minkälaista hyvinvointivaltiota ne tavoittelevat ja toteuttavat. Vasta kun sosialidemokraatit tämän uskottavasti tekevät voimme taas odottaa kannatuksen ansaittua kasvua.