”Alkamassa on maailmansota talouden asein” kirjoittaa Sauli Niinistö Sunnuntai-Hesarissa 18.6. Harvoin voi lukea talousmiehenä itsensä esittelevältä ihmiseltä – tässä Euroopan Investointipankin varapääjohtajalta – yhtä epäonnistunutta tekstiä. Niinistö syyllistyy samaan perusvirheeseen kuin ajattelemattomimmat globalisaationvastustajat, jotka näkevät maailmantalouden yhdentymisen vain nollasummapelinä, jossa jokaista voittajaa kohden on vähintään yhtä suuri määrä häviäjiä.
Toistettakoon siis jälleen kerran, että kaakkois-Aasian, Kiinan, Intian ja muiden vielä muutama vuosi takaisin kurjaloina pidettyjen maiden ja alueiden vaurastuminen ja nälänhädän uhan alla elämisen väistyminen on hyvä uutinen. Maailmantaloudessa uusien maiden vaurastuminen ei vie keneltäkään mitään pois, vaan avaa uusia markkinoita ja mahdollisuuksia globalisaatiossa kilpailukyvystään ja sen edellytyksenä olevasta hyvinvointivaltiostaan huolehtiville Suomen kaltaisille maille.
Uhkana on lähinnä se, että köyhemmät maat hakisivat vaurastumista yhtä suruttomalla luonnonvarojen haaskauksella kuin nykyiset teollisuusmaat aikanaan. Pohjoisesta lasikaapista ei kuitenkaan voi tässä asiassa heittää kiviä.
Yksi seuraus etelän ja idän vaurastumisesta on, että nopeimmin kehittyvät uudet maat ja niiden monikansallisiksi kasvavat yritykset hakeutuvat myös investointeineen kehittyneiden maiden markkinoille. Näin tehdessään ne vain toteuttavat sitä vapaan markkinatalouden mallia, jonka pelisääntöjen noudattamista Niinistö ja muut ovat vuosikymmeniä vaatineet. Kaikkea ei tietenkään pidä pitää kaupan, minkä vuoksi Niinistönkin kannattama suruton yksityistäminen on ollut virhe. Lähtökohtaisesti ei kuitenkaan voi ottaa sellaista kantaa, että esim. kiinalainen omistaja olisi aina pahempi kuin amerikkalainen.
Niinistö kauhistelee Kiinan biljoonan dollarin saatavia ja sen antamaa valtaa suhteessa pahasti velkaantuneisiin Yhdysvaltoihin. Vanha totuus on, että jos olet miljoonan velkaa pankille niin sinulla on iso ongelma, jos velkaa on viisisataa miljoonaa niin pankillasi on iso ongelma. Keskinäisriippuvuus maailmantaloudessa korostuu myös vaihtotaseiden yli- ja alijäämien kasvussa.
Keskinäisriippuvuus edellyttää toimivia ja tasapuolisia monenkeskisesti sovittuja pelisääntöjä. Olisiko nyt aika kypsä elvyttää aikanaan OECD:ssä kariutuneet neuvottelut monenkeskisestä investointisopimuksesta? Tämän ns. MAI-sopimuksen hylkääminen oli silloin oikea ratkaisu, kun luonnosteltu sopimus olisi muuttanut monikansallisten yhtiöiden ja hallitusten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa liiaksi edellisten hyväksi. Nyt asiaan voisi olla mahdollista palata laajemmassa neuvotteluprosessissa, jossa kaikki maat olisivat tasaveroisesti mukana.
Kaikkein kummallisin kohta Niinistön kirjoituksessa koski liittoutumattomuutta. Suomi on mukana juuri siinä liitossa eli Euroopan Unionissa joka meille on ehdottomasti tärkein kansainvälinen toimija Niinistön kaipaaman globalisaation paremman hallinnan tavoittelemisessa. Sotaretoriikka näyttää sokaisseen Niinistön niin, että hän tähänkin haluaa nähdä ratkaisuna sotilasliiton jäsenyyden.
